Olen pitkään miettinyt ja ihmetellyt itseäni sekä seurakuntalaisia ja uskovaisia yleensä. Olemmeko täysin hukanneet fokuksemme ja pelkästään keskittyneet toimintaan, asioihin ja tuloksiin? Haluamme kehittää seurakunnan tilaisuuksia ja touhuta monenlaista joka rintamalla samalla hukaten kaiken aikamme.
Onko sinulla aikaa ihmisille ja tietysti ennen kaikkea Jumalalle? Olemmeko ottaneet tekemisestämme ja sen määrästä hengellisyyden mittarin? Milloin olet viimeksi ottanut aikaa yksittäisen ihmisen kohtaamiselle ja kysynyt häneltä mitä kuuluu, oikeasti? Koska sinulta on viimeksi kysytty? Entä milloin olet viimeksi hengaillut Jumalan kanssa, lukenut Raamattua tai rukoillut?
