On taas uuden sunnuntaidebatin aika, näin talviloman kynnyksellä. Tämä aihe on muuten osallistuvan yleisön ehdottama. :)
Kuuluuko jokaisen uskovan maksaa kymmenykset?
Mitkä? Raamatun mukaan juutalaisten tuli Vanhassa testamentissa tuoda papeille Herran temppeliin kymmenykset eli 10% kaikesta saamastaan omaisuudesta, kuten viljasta ja syntyvistä kotieläimistä. Meitä Uuden testamentin uskovia Raamattu ei suoranaisesti velvoita kymmenyksiä maksamaan, vaikka antamisesta paljon puhuukin, vai velvoittaako?
Varsinkin vapaiden suuntien seurakuntien toiminta pyörii täysin vapaaehtoisten lahjoitusten varassa eikä kirkollisveroa kerätä, joten monet antavat osan tuloistaan seurakunnalle. Hieman seurakuntien kassavirtoja seuranneena kuitenkin tiedän, etteivät läheskään kaikki seurakuntalaiset näihin talkoisiin osallistu. Mitä mieltä olet, pitäisikö? Entä tuleeko pastoreiden maksaa kymmenykset seurakunnalta saamastaan palkasta? Mihin ne tulisi maksaa?
Varakkaat antakoot enemmän kuin vähävaraiset. En kannata varsinaisia kymmenyksiä. Olkoon jokaisen oma asia kuinka paljon antaa, kuka liiastaan, kuka koko toimeentulonsa. Jos joku antaakin kymmenykset, tehköön sen salassa, niin tallentaa taivaalliseen pankkiin.
Ei ole mitään mieltä tuhota omaa pikkuruista talouttaan yltiöpäisellä uhraamisella, se tuskin on Jumalankaan tarkoitus. Pastoriin pätee sama kuin muihin, vaikka toisaalta hänen asemansa ei ole täysin tasavertainen koska on seurakunnan palkkalainen ja Jumalalla töissä. Olkoon antamatta jos haluaa tai antakoon. Kai pastorillakin on omatunto.
Raskas organisaatio kuluttaa enemmän kuin kevyt, joten johtajistolta tarvitaan suunnittelutaitoja. Korvamerkittyä rahaa voi antaa jos seurakunnassa on varainkeräyskampanja, sehän on vain järjenkäyttöä.
Menee lain alle niin sanoakseni jos ruvetaan seuraamaan kävijätilastoja tai jäsenmäärää suhteessa seurakunnan kassavirtaan, vaikka siihen on varmaan ajoittain kiusaus ryhtyä.
Sitten jo urkitaan kunkin antamisia, ei hyvä. Jos seurakuntalaiset itsekkyyttään eivät uhraa se varmaan kostautuu itsestään. Jos antavat niin kyllä taivaallinen tilintarkastaja tarkoin tuntee ja tietää missä mennään.
Juu. Sen verran pitää tarkentaa, ettei jää kenellekään väärinkäsityksiä, että seurakunnissa ei varmasti seuratakaan kuka antaa ja miten paljon, vaan kassavirroilla viittasin vain seurakunnan rahaliikenteen määrään ja siihen tosiasiaan, että seurakuntien tulot eivät ole yleensä kuin murto-osan siitä, mitä ne voisivat olla, jos jokainen maksaisi kymmenyksensä vanhan liiton malliin. :)
Itse olen kokenut, että kymmenysten antamisella on oma siunauksensa. Näen kymmenykset enemmänkin elämänastenteena, kuin yhtenä budjetoinnin ja/tai murehtimisen kohteena. Kyse on mielestäni siitä, mihin oman taloutensa turvaa ja toisaalta myös omasta asenteesta rahaa kohtaan. Meidän kotitaloudessa ei ole ollut liioin ylimääräistä likviditeettiä, mutta mistään ei ole ollut puutetta. En tosin myönnä, että meidän perheessä annettaisiin kymmenykset tasan ja säännöllisesti, mutta käsitteellisesti niiden antaminen opettaa luopumista ja ennen kaikkea riippumattomuutta rahasta. Tarkoitan siis sitä, kuinka usein rahan tekeminen tuo tietynlaisen omistamisen tunteen ja suhde ansaittuun rahaan vääristyy. Raha on kuitenkin mielestäni vain väline ja jos fokus siirtyy omistamiseen, tulee rahaa olemaan aina liian vähän.
Raha-asiat usein johtavat kateuteen ja siksi ainakin itsestäni tuntuu, että omasta taloudesta ei voi koskaan puhua tarpeeksi anonyymisti ja suurpiirteisesti. Ymmärrän kyllä, kuinka toisilla voi olla kovinkin tiukkaa, enkä tarkoita väheksyä heidän ongelmiaan, mutta mieleeni tulee Matteus 6:26, minkä sanoissa ainakin itse koen valtavaa lohdullisuutta. Tiedän että tiedän asioista melkoisen vähän, mutta vaikka käsittääkseni kymmenykset usein liitetään seurakunnalle antamiseen, liitän itse kymmenykset myös toisten, puutteessa olevien auttamiseen. Tietysti suomalaisen luonteen tuntien avun vastaanottaminen on sitten oma juttunsa.
Loppujen lopuksi kymmenykset ovat reiluja kaikkia kohtaan. Ne, joilla on enemmän, voivat antaa enemmän ja toisin päin. Joka tapauksessa antaminen on mielestäni henkilökohtainen asia. Sen tuominen julki voi herättää kateutta ja toisaalta tuskin hyödyttää ketään. Todistuksia siitä, millaisia siunauksia antamisella on, tietysti on hyvä viljellä, mutta konkreettiset luvut on syytä jättää omaksi tiedoksi.
Just näin. Toisaalta kaipaisin sitä, että me nykyajan suomalaiset jo voisimme puhua raha-asioistammekin vähän avoimemmin ilman kateutta, lieneekö mahdollista? Kommenttien vähyydestä päätellen ei… :)
Ne ajat ovat menneet jolloin seurakuntalaiset osallistuivat
srk toimintaan antamalla seurakunnalle säännöllisesti määrätyn osan tuloistaan.
Nyt annetaan mitä annetaan ja sillä siisti.
Ei niitä aikoja ole tainnut koskaan ollakaan. :) Mun mielestä ei kuitenkaan kannata vain tyytyä siihen ja todeta, että kuluttajauskovaiset maksavat käyttämistään palveluista, jos ne heitä miellyttävät ja sattuu huvittamaan…