Uusi sunnuntaidebatti, jee! Miten uskovien tulisi suhtautua ilmaston lämpenemiseen, luonnonsuojeluun ja vihreisiin arvoihin? Eli kumpi Raamatun ajatus suhteessa maapalloon on mielestäsi velvoittavampi:
“Viljele ja varjele” vai “tulelle talletettu”?
Ensimmäinen Jumalan antama tehtävä ensimmäiselle ihmiselle oli maan viljeleminen ja varjeleminen, eikä tämä tehtävä ole koskaan muuttunut. Toisaalta Raamattu antaa ymmärtää, että koko maailma on talletettu tulelle ja tulee aikanaan loppumaan. Onko Jumala siis antanut meille luvan käyttää väärin luonnonvaroja ja tuhota luontoa? Kumpaa periaatetta sinä omalla toiminnallasi edistät? Miten seurakunnan tulisi suhtautua aikamme suureen kertomukseen, ilmaston lämpenemiseen? Erästä amerikan alkuperäiskansojen sananlaskua lainaten: “Emme peri luontoa vanhemmiltamme, vaan se on lainassa lapsiltamme.”
Oman ja tulevien polvien hyvinvoinnin takia syytä pitää nykyistä parempaa huolta, jotta voidaan hyvin siihen asti “kunnes tuli päästetään irti ja luodaan uusi taivas ja uusi maa”. Ei pidä ihmetellä esim. teollisen ja jälkiteollisen ajan syöpätapausten suurta määrää: ilmassa leijuu nyt mieletön määrä pienhiukkasia, joita me ei nähdä mutta vedetään keuhkohin päivittäin. Ja sitten ihmetellään kun sairastutaan, että mistähän tääkin johtuu… Päästöjen kanavina tehtaiden piiput, autojen pakoputket… Julistetaan nää kaikki törkyputket pannaan ja kirkon kiroukseen.
Eli ei muuta kuin auto vaihtoon ja hybridi (tai polkupyörä!) tilalle? ;)
Jos uskovat alkaa elää sillä ajatuksella, että mitä väliä mitä tässä tehdään kun kumminkin Jeesus kohta tulee, niin ei mun mielestä kovin raamatullista! Se on sitten eri asia, että mihin mun yksittäisen suomalaisen jätteiden lajittelu tai auton käytön vähentäminen tai kestovaippailu vaikuttaa -luultavasti ei kovin paljon mihinkään- mutta mä en ainakaan hyvällä omalla tunnolla voisi olla yhtään välittämättä ympäristöasioista! Jumala ei mun nähdäkseni kuitenkaan ole ilmoittanut sitä Jeesuksen tulemuksen tai tämän maailman loppumisen tarkkaa aikaa, joten maapallon tulevaisuus on läsnä meidän elämässä niin kauan kunnes ne pasuunat kajahtaa tai mitä siinä nyt tapahtuukaan :) Jos mä jotenkin voin vaikuttaa omien (ja yhtä lailla tietenkin muidenkin) lasteni tulevaisuuteen, niin mun velvollisuus on se tehdä.
Mun mielestä vähän sama asia kuin se, että jotkut sotkee raha-asiansa, ottaa hirveitä lainoja ja elää vastuuttomasti ajatellen, että kyllä se Jeesus kumminkin pian tulee ja tänne ne lainat sitten jää. Ei tätä elämää voi elää sillä ajatuksella että kohta kaikki kumminkin katoaa. Mun mielestä silloin ei ole tällä ihmiselämällä mitään merkitystä, ikään kuin tämä olisi vain joku pakollinen olotila ennen kuolemaa. Kyllä mä ajattelen niin, että tämä elämä on meille annettu lahja, parempaa on toki tulossa, mutta ei uskovienkaan tarvi ikään kuin hirveän pyhiä ollakseen odottaa vain koko aika että pääsispä täältä pois. Ja siihen lahjaan kuuluu myös vastuu siitä, että aika pitkälti tää elämä on sitä millaiseksi me se tehdään.
Samaa mieltä. Näinhän me on kuitenkin uskovinakin hyvin pitkälle eletty. Räikeimpänä esimerkkinä ehkä Yhdysvaltain nimeltämainitsemattomat republikaanikristityt.
Rauhan tervehdys!
Ottamatta kantaa mihinkään tämän hetkiseen aiheeseen, ehdotan yhdeksi Sunnuntaidebatin aiheeksi: Uhrasiko Jefta tyttärensä? Jos uhrasi, olisiko Jumalan pitänyt estää se?
Kiitos ehdotuksesta, mutta tuo taitaa olla ennemminkin esim. eksegeettisen safarin heiniä. Emme puutu sähköpaimenen sunnuntaidebateissa (ainakaan vielä:) noin yksityiskohtaisiin Raamatuntulkintoihin.
En esitellyt itseäni: Tapani Lehtola, Ramin isä, ja aliakseni näkyy nimimerkissä.
Tarkoitukseni ei ole hämmentää ja reitti asian esittämiselle olisi voinut olla oikeampi. Tällainen fossiili ei kuitenkaan ole ihan kuin kala vedessä näissä kuvioissa.
Jeftankin tapaukseen törmään kerran vuodessa ja mielentilasta riippuu, miten sen kulloinkin ohitan.
Uskoani asia ei järkytä, mutta olisin silti kiinnostunut asialle “vihkiytyneempien” mielipiteistä. Siunattua kevättä!
Aloitetaan piiiiitkällä aasinsillalla. Pointti tulee lopussa ja kärsivällisyys on hyve.
Niin totta kuin uskonkin, että on Jumala, niin ideologiassa on varjopuolensa. Kun Jumala ilmoittaa johdattavansa omiaan, johtaa se väistämättä populaatiotasolla Herran omien passivoitumiseen. Ideana on se että “joku muu tässä kuitenkin sanoo viimeisen sanan, joten katellaan…”.
Ja tämä riippumatta siitä millä nimellä jumalaa ja hänen pyhiä kirjoituksiaan kutsutaan. Sanonnat “Herran haltuun” ja islamilainen “injallah” sisältävät aika lailla saman pohjavireen, ero on vain intensiteetissä – mutta siis lähinnä retorinen. Johdatus on upea oppi ja uskon siihen mutta me tärvelemme sen ja tärveltynyt oppi tärvelee meidät. Ihmisen laiskuus jälleen kerran korruptoi hienon taivaallisen huolenpidon huolettomaksi välinpitämättömyydeksi.
Samoin on kun samainen Herra julkaisee eskatologiset suunnitelmansa, johtaa se väistämättä populaatiotasolla hälläväliäasenteeseen, riippumatta siitä käyvätkö eskatologiset kirjoitukset koskaan toteen. “On Jumala säätänyt tulevaisuuteen mitä tahansa, niin mitä sitä pullikoimaan.” ja “Kun Ilmestyskirjan profetiat käyvät toteen, niin silloin ei henkilövahingoilta voi välttyäpälttyä.” Näinpä.
Yksilötasolla joku uskova voi kokea vihreän herätyksen, mutta populaatiotasolla kaikki monoteistiset valtauskonnot johtavat ympäristön hyväksikäyttöön, vaikka mikään teksti pyhissä kirjoituksissa ei tähän suoraan kehotakaan. Ideologia menee seuraavasti: “Kun jossain ylhäällä on jokin korkeampi, niin hänellä pitää silloin olla ohjat käsissään, joten mitä sitä suotta stressata vaikka lähimmäiseni pitkällä tähtäimellä kärsisivätkin – enhän itse ole sitä näkemässä – saati tuntemassa” Epäsuorat ja sisäänkirjoitetut viestit osoittautuvat jälleen monin verroin tehokkaammaksi viestinnäksi kuin suorat kehoitukset, vaikka ne olisivatkin jumalan käskyjä, kuten “Viljele ja varjele maata” Ihminen ei vaan kykene toimimaan juuri missään asiassa pitkän tähtäimen etuja seuraten.
Näin ollen ekoteologia jää hyvästä aikomuksesta huolimatta jo aiemmin debateissa mainitun kuittailun tasolle, tyyliin “Kyllähän Raamattukin puhuu luonnonsuojelusta! Viljele ja varjele!” Todellisen ideologisen muutosvoiman lähteeksi ei tuolla kuittailulla kuitenkaan päästä. Siihen tarvitaan nykyajan johtajien ja kansalaisten aktiivista otetta muinaisten todellisuusnäkemysten sijaan. Olematta profeetta voi näiden pointtien pohjalta veikata, että luonnonsuojelun ja kristinuskon yhteiset lapset tulevat parhaimmillaankin jäämään Ismaelin asemaan, mikä on ehdottoman valitettavaa. Tulevat sukupolvet – olen pahoillani.
En nimittäin pelkää enkä sure jääkarhujen sukupuuttoon kuolemista vaan olen varma, että ilmastonmuutos johtaa taloudelliseen eriarvoistumiseen – ja siten sotiin ja levottomuuksiin.
I’ve seen the future, brother – it is murder.
Olen kai sitten ekologinen minimalisti kun en ajele ympriinsä autolla, enkä käytä lentokonettakaan, ilmansaastuttajista pahinta. Toisaalta en sano etten joskus vielä käyttäisi kumpaakin. Teknologia ekologiseen liikkumiseen on jo keksitty, mutta sitä tuskin saadaan laajassa mittakaavassa käyttöön koska se ei yksinkertaisesti kannata taloudellisesti. On siis käytettävä nykyisiä välineitä.
Mielestäni uskovan tulisi suhtautua ympäristöön mahdollisimman ekologisesti mutta ei niin orjallisesti, että alkaa syrjiä muita sen vuoksi että nämä eivät ole samanlaisia.
Saattaahan Jumala kaiken lopuksi puhdistaa saasteet maapallolta ikäänkuin luomisen jälkityönä.
Silti meillä on itsekullakin henkilökohtainen vastuu tekemisistämme, myös ympäristökysymyksissä.
Roskaava evankelista ei ainakaan ympäristöaktiviastia hevillä tavoita.