No niinhän siinä kävi, että jo viikon jälkeen bloggauskuu-tavoitteeni koki kolauksen. Olin pari päivää Helsingissä koulutuksessa ja ajattelin kirjoittaa eilisen blogitekstin kännykällä. Enpä kuitenkaan jaksanut luentopäivän päätteeksi alkaa naputella pientä ruutua, joten epäonnistuin tavoitteessani kirjoittaa joka päivä. En aio kuitenkaan luovuttaa vaan ryhdistäytyä ja blogata entistä suuremmalla innolla loppukuun ajan.

Usein me pelkäämme epäonnistumista. Minä ainakin. Monesti epäonnistumisen pelko lannistaa niin, että ei uskalleta edes aloittaa mitään. En tiedä onko kysymys suomalaisesta kasvatuksesta tai kansanluonteesta, mutta minusta tuntuu, että epäonnistumisten kestämisessä meillä on paljon parantamisen varaa. Onneksi japanilainen harakiri-kulttuuri ei ole meillä perinteistä, mutta muistan jo lapsena kuulleeni 90-luvun laman murskatappioiden ajaneen suomalaisiakin yrittäjiä itsemurhaan. Suomessa konkurssia pidetään usein täydellisenä epäonnistumisena, kun taas esim. Yhdysvalloissa vasta konkurssin tehnyttä pidetään kokeneena ja hänelle on kysyntää johtotehtäviin. Mokan kautta menestykseen kertoi päässeensä myös mm. Irc-gallerian toimarina tunnetuksi tullut Taneli Tikka, joka oli mukana myös lokakuisessa Kansallinen epäonnistumisen päivä -kampanjassa.

Vain ne, jotka uskaltavat epäonnistua suuresti, pystyvät suuriin saavutuksiin.
–Robert F. Kennedy

Jos aiot saavuttaa elämässäsi jotain, ole valmis myös suuriin pettymyksiin ja epäonnistumisiin! Älä anna epäonnistumisen pelon lamauttaa sinua jäämään mukavuusalueelle vaan ota rohkeasti isoja askelia kohti unelmia ja päämääriäsi. Parhaita ovat niin suuret tavoitteet, että niitä ei voi inhimillisin keinoin saavuttaa, koska silloin tarvitset myös Jumalaa mukaan niiden toteutumiseen. Ja kun pääset tavoitteeseen, tiedät, että et olisi pystynyt siihen yksin. Pysyt samalla kiitollisena ja nöyränä.

Parasta lääkettä epäonnistumisen kammoon ei muuten ole jatkuva onnistuminen, vaan epäonnistuminen pieninä annoksina. Se toimii ikään kuin rokotuksen tavoin. Kun opit selviämään pienistä mokista, kehität samalla vastustuskykyä pelkoa vastaan. Kannattaa siis alkaa ottaa päivittäin pieniä uusia riskejä pieleen menemisenkin uhalla. Haastan sinut uskaltamaan jotain, mitä et ole ennen tehnyt. Ja kun välillä epäonnistut, salli itsellesi pettymyksen tunne! Se on todellinen ja tärkeä oppimisen kannalta. Älä kuitenkaan jää siihen! Epäonnistuminen ei tee sinusta ihmisenä epäonnistunutta!

Jatka epäonnistumista. Jatka vain. Mutta yritä kuitenkin ensi kerralla epäonnistua paremmin.
–Samuel Beckett