Tänään ei vaan lähde. Ei aina ole pakko, jos ei taho. Jos keskimäärin hommat tulee hoidettua riittävän hyvin, niin joskus on varaa vähän löysätä. Sillä sitä sitten huomenna taas jaksaakin paremmin. Syksyn synkkyyteen ja kaamosväsymykseen ei auta kuitenkaan se, että jää kokonaan peiton alle ja toivoo, että kohta on kevät. Kannattaa ennemminkin liikkua ja treenata, syödä hedelmiä ja vitamiineja ja ottaa jopa jokin uusi haaste työn alle.
Välillä tulee kuitenkin niitäkin päiviä, että on vain parasta laittaa kaikki laitteet ja ennen kaikkea kiire hetkeksi offille, sytyttää kynttilä ja kääriytyä peittoon sohvalle lataamaan pattereita vaikka koko illaksi. Siitä voi sitten kieriä ajoissa nukkumaan ja aamulla kaikki on jo paremmin. Asioilla on tapana järjestyä ja jos ei ennemmin niin sitten myöhemmin.
Kovin usein pysähtymiseen ei ole aikaa, mutta usein pienikin istahtaminen kiireen keskellä voi auttaa. Laita hetkeksi silmät kiinni ja hengitä kymmenen kertaa syvään. Jos sinulla on lemmikki, sen rapsuttaminen kuulemma vähentää stressiä. Tai ota lapset syliin halimaan ja juttelemaan mukavia. Kyllä se siitä!
Amerikkalaisten perhejuhlien isä ja äiti, kiitospäivä, hurahti jälleen ohi eilen ja tänään on rapakon takana vietetty kulutushysteeristä mustaa perjantaita, vuoden massiivisinta alennusmyyntiä, tai vaihtoehtoisesti älä osta mitään -päivää. Minä en tainnut ostaa tänään mitään, mutta se ei ollut tarkoituksellista. 
Sain minäkin isänpäivälahjaksi Steve Jobsin elämänkerran. Mahdottoman paksu kirja (400 ss.), mutta mukaansatempaavasti kirjoitettu. Ensimmäiset sata sivua ehdin viime viikonloppuna lukaista. On se ollut merkillinen mies pienestä pitäen. Huippuälykäs ja suorastaan nerokas, mutta kuten monet kaltaisensa, myös aikamoinen monsteri ihmissuhdeasioissa. On mielenkiintoista, miten harvoin huippuäly ja tunneäly kulkevat käsikkäin.
