Olkaa minun seuraajiani


Lisäsin viereiseen sivupalkkiin nappuloita, joista voit seurata sähköpaimen-blogia ja minua eri sosiaalisissa medioissa. Olen mukana monessa muussakin, mutta tässä nyt on tällä hetkellä olennaisimmat:

rss — Voit tilata blogin rss-syötteen suoraan suosikkilukijaasi.

facebook — Voit tykätä sähköpaimenen facebook-sivusta, jolloin näet uudet blogikirjoitukset aina facebookin etusivulla. Voit tietenkin olla myös facebook-kaverini.

twitter — Voit seurata minua myös twitterissä,

google+ — google plussassa, jossa olen mukana lähinnä tarkkailijana, tai

linked.in — linkedinissä, jossa verkostoidun työelämän näkökulmasta.

flickr. Joitakin ohimennen nappaamiani valokuvia näet flickrissä.

last.fm. Ja jos olet kiinnostunut kuuntelemastani musiikista, voit tutustua last.fm -sivuuni.

 

Miksi moinen sosiaaliporno? Hyvä kysymys. En kuvittele olevani niin kiinnostava persoona, että kaikki kansa haluaisi tietää, mitä joululauluja olen tänään kuunnellut enkä kaipaa kipeästi julkisuutta tai mittaa egoani facebook-kavereiden määrällä. Minua on kuitenkin alusta asti kiehtonut internetissä juuri sen mahdollistama verkostoituminen ja avoimuus. En missään nimessä tarkoita, että verkossa pitäisi jakaa koko elämä ja jokainen vessassakäynti, mutta kyllähän sosiaalinen media on mahtava mahdollisuus suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. Se on myös oiva kanava mielipiteen ilmaisulle ja keskusteluun osallistumiselle.

On tietenkin päivänselvää, ettei facebook-kaveruus tai verkon kautta seurailu ole koskaan sama asia kuin luonnollinen ihmisten välinen kanssakäyminen, mutta eihän se yritäkään sitä olla! Olen väsynyt kuulemaan verkostoista poisjättäytyneiden perusteluita siitä, miten oikeat ystävät ovat niitä, joita näkee oikeasti usein tai joihin pitää yhteyttä esim. puhelimella. Millä perusteella joulukortti tai kännykkä on oikeampi media yhteydenpitoon kuin jokin muu?

En ole tällä hetkellä johtavassa asemassa, mutta aikaisemmin nuorisopastorina ollessani huomasin, miten kätevää eri verkostopalveluiden kautta oli pitää yhteyttä omiin seuraajiin. Kaikki eivät tietenkään niitä käyttäneet, mutta suurin osa kuitenkin. Myös monien vanhojen tuttujen kanssa on päästy uudelleen pitämään yhteyttä, vaikka väliin on jäänyt monta vuotta ilman juuri minkäänlaista kontaktia. Pidän esimerkiksi facebookkia loistavana mahdollisuutena myös avoimesti osoittaa, että kristitty – ja jopa pastori(!) – on ihan tavallinen ihminen, jolla on hyviä ja huonompiakin päiviä. Mielestäni sosiaalinen media parhaimmillaan toimii avoimuutta ja tilivelvollisuutta lisäävänä ja ennalta ehkäisee sädekehänkiillotusta ja pylväspyhimyksellisyyttä.

Voiko elämä verkostoissa olla sitten liiankin avointa? Varmasti voi. Pelottavia esimerkkejä on paljon. On aina hyvä miettiä mitä kaikkea julkisesti voi – ja kannattaa – kertoa ja on tärkeää ymmärtää, että kaikessa jakamisessa on tavallaan kysymys julkaisutoiminnasta. Toisaalta nykyään myös lukijat osaavat pääosin erottaa erilaiset statuspäivitykset vakavammista julkaisuista, joten liian massiivistakaan sensuuria ei kannata ryhtyä harjoittamaan, jos oikeasti haluaa lisätä avoimuutta. On myös hyvä muistaa, että sananvapaudenkaan varjolla ei ketään tule tahallisesti loukata.

Jossain pohdittiin, että entä jos on tulevaisuudessa pyrkimässä vaikkapa presidentiksi, kannattaako silloin päästää nettiin ajatuksiaan ja mielipiteitään, joita voi myöhemmin joutua katumaan? Itse en usko, että kahden vuosikymmenen päästä kukaan enää haluaa koko kansan johtajaksi ihmistä, jonka taustat eivät ole avoimesti esillä sosiaalisessa mediassa.

Mistä tietää, että joku on johtaja? Siitä, että joku seuraa häntä. Ketä sinä seuraat? Kuka seuraa sinua?

Kylmiä soittoja Spotifysta

Jouduin pitkästä aikaa ostamaan musiikkia iTunes Storesta, kun Coldplayn uusin levy Mylo Xyloto ei tullut ollenkaan Spotifyhin. Mikä pettymys! Ei ole kysymys siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kuluttamastani viihteestä enkä missään nimessä kannata piratismia, mutta siirryin viime vuonna kokonaan musiikin vuokraukseen eli Spotifyn premium-jäseneksi.

Ymmärrän kyllä, etteivät artistit ja varsinkaan levy-yhtiöt varmasti saa samanlaista siivua teoksiensa streamauksesta kuin myynnistä, mutta en usko, että se ainakaan Coldplayn kokoluokan bändien kassassa tuntuu. Itse ainakin kuuntelen Spotifysta myös todella paljon musiikkia, josta en missään olosuhteissa olisi kuitenkaan valmis maksamaan yhtään enempää. Eli streaming-palveluiden kautta moni artisti varmasti saavuttaa paljon suuremman kuuntelijajoukon kuin vain levyjä myymällä. Tämän pitäisi olla ainakin musiikin tekijöille tärkeämpää kuin raha. Ja varmasti levy-yhtiöidenkin kannalta laillinen striimaus on paljon kannattavampaa kuin laiton piratismi!

En ole enää vuosiin juurikaan ostanut cd-levyjä. Joitakin lahjaksi tai kannatuksen vuoksi hankittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutaman vuoden ajan ostin musiikkia tiedostoina iTunes-musiikkikaupasta, mutta kun Spotify tuli, olin ihan myyty. Ostin aikaisemmin noin kerran kuukaudessa uuden levyn iTunesista hintaan 9,90 €. Saman suuruisella kuukausimaksulla saa kuunnella musiikkia rajattomasti Spotifysta, ilman ilmaisversion mainoksia ja paremmalla laadulla.

Erittäin tärkeää on myös Spotifyn toimiminen iPhoneissa. Tietokone on meillä yläkerrassa, kaiuttimet alakerrassa. Stereoihin kytketyn Airport Expressin kautta voimme soittaa musiikkia langattomasti kaikista Applen laitteista, niin yläkerran iMaciltä kuin sekä minun että vaimon iPhoneista. Automme stereoihinkin saa nykyään musiikin puhelimesta bluetoothin kautta ilman johtoja, joten Spotify on käytössä myös siellä. Älyttömän kätevää. Toyotan soitin osaa jopa jatkaa soittamista siitä, mihin se on edellisellä kerralla loppunut.

Yksi hyvä puoli Spotifyssa on myös sen sosiaalisuus ja nykyään myös mahdollisuus liittää se kätevästi Facebookkiin. Olen bongannut monta itselleni uutta artistia kavereiden seiniltä! Myös toisten soittolistojen tilaaminen tai julkisten yhteisten listojen kokoaminen on hauska tapa tutustua musiikkiin ja ihmisiinkin. Spotifyn suosittelemat uudet julkaisut ja top listat tulee myös aina välillä katsottua läpi uuden hyvän musiikin löytämisen toivossa.

Kannettava tietokoneeni hajosi alkusyksystä. En ollut fiksuna poikana varmuuskopioinut musiikkitiedostoja ollenkaan, koska ne olisivat vieneet liikaa levytilaa ja kaikki niistä löytyi kuitenkin Spotifysta. Olimme myös myyneet pois lähes kaikki cd-levyt, koska niiltäkin musiikki oli siirretty tietokoneelle. Ainoastaan edelliseen iPhoneen jääneet tiedostot onnistuin palauttamaan puhelimen varmuuskopiosta. Niinpä vapauduimme koneen hajoamisen myötä puolivahingossa melkein kokonaan “musiikin omistamisesta”. Olisin valmis luopumaan myös kaikista kirjoista ja elokuvista, mikäli ne olisi yhtä kätevästi digitaalisesti saatavilla kuukausimaksua vastaan.

Kaikesta edelläolevasta johtuen siis säikähdin todella, kun edellisviikolla luin uutisen, että yli 200 levy-yhtiötä olisi poistumassa Spotifysta! Kysymys oli kuitenkin vain joistakin pienistä elektronisen- eli omasta näkökulmastani marginaalimusiikin firmoista. Ja ilmeisesti heilläkin on uudet neuvottelut käynnissä paremmasta korvauspolitiikasta, joten ei siis syytä huoleen. Täytyy vain toivoa, että Spotifyn Sean Parkerin luotsaama amerikanvalloitus onnistuu ja loputkin hanttiin laittavat bändit ja levy-yhtiöt lähtevät mukaan nykyaikaan.

Niin ja se levy? Sehän on tietenkin loistava! Kuin stadion olohuoneessa.
sähköpaimen suosittelee

Bloggauskuun väliaikafiiliksiä

Vasta vajaa viikko jokapäiväistä bloggausta takana ja olen innostuneempi blogin kirjoittamisesta kuin koskaan! Nää on pieniä askelia yhteiskunnalle, mutta isoja selkävoittoja minulle. Olen ehkä viimeinkin keksinyt melko itsestäänselvän keinon writer’s blockia vastaan: kirjoittaminen. Jostain syystä minulla on ollut aina vaikeuksia päästä alkuun asioissa ja kaikkein korkeimmalla on rima ollut juuri kirjoittamisen kanssa. Vaikka olen aina saanut aikaan mielestäni ihan kohtalaista tekstiä, on aloittamiskynnys ollut joka kerta todella korkea. Puhuminen on ollut minulle aina jostain syystä luontevampaa kuin kirjallisen tekstin tuottaminen. Nyt, kun yksinkertaisesti päätin kirjoittaa joka päivä ja tein siitä vielä julkista, ei aloittaminen olekaan ollut niin ylivoimaista kuin aiemmin. Tätähän voisi oppia tekemään ja vielä tykkäämään siitä.

Vielä hauskempaa bloggaaminen on silloin, kun saa oikeasti aikaan keskustelua ja kommentteja. Siihen ei bloggauskuu ole oikein vielä pystynyt. Parhaiten onnistuin siinä aikanaan sunnuntaidebatin merkeissä. Ehkä aihevalinnat olivat silloin sellaisia, että niihin oli helppo osallistua. Olisi huippua, jos marraskuun aikana sähköpaimeneen syntyisi oikeaa keskustelukulttuuria. Olisin erittäin mielissäni, jos kommentoisit näitä uusia bloggauksia tai arkistosta löytyvää vanhempaa matskua. Lupaan vastata jokaiseen kommenttiin.

Tilastoista sen verran, että päivitystahdin kasvaminen on tietenkin kasvattanut myös kävijämääriä heti. Tähän asti päivittäisiä vierailijoita blogissa on esim. kuluvana vuonna ollut normipäivänä reilu kymmene ja aina uuden kirjoituksen myötä noin sata päivässä. Kuluneen marraskuun kuuden päivän aikana päivittäisiä kävijöitä on ollut noin viisikymmentä. Kuukauden tavoitteena olkoon tuo vähintään sata erillistä kävijää joka päivä. Sähköpaimenen facebook-sivu on saanut viisi uutta tykkääjää, joten pyritään nyt saamaan ainakin 200 rikki ennen joulua.

Digitaaliseurakunnan mediajeesus


Helluntaipastori Hyvönen kirjoitti tämän viikon Ristin Voitto -lehdessä (nro 44, 2.11.2011, s. 12-13) kiperästä aiheesta, johon en malta olla ottamatta kantaa. Hän pohti, miten räjähdysmäisesti lisääntynyt median kuluttaminen ja julkkiskulttuuri vaikuttavat tapaamme harjoittaa uskoa ja jopa sen sisältöön. Nykyään on erittäin helppoa elää kristillisenä kuluttajana, koska uskonnollinen viihdetarjonta on laajempaa kuin koskaan. Jokaiselle löytyy omaan korvasyyhyyn sopivan ulkomaisen (lue: amerikkalaisen. Tai David Pawsonin) opetuksia teksti-, ääni- ja videoversioina. Moni ammentaakin nykyään pääosan saamastaan hengellisestä opetuksesta jostakin muualta kuin kotiseurakunnasta.

Myös me (entiset) pastorit innostumme helposti kristillisestä fantasiakirjallisuudesta eli American Dream: nollasta kymmeneentuhanteen -tyyppisistä Jumalan sankareiden menestystarinoista. Perus seurakuntapastorin saarna taistelee kuulijoista siis aika kovassa luokassa. Enää ei riitä, että opetus on riittävän kovaäänistä, mukaansatempaavaa tai teologisesti riittävän syvällistä, vaan se täytyy myös pystyä kommunikoimaan stand up -koomikon elkein. Hyvönen oli ymmärtääkseni huolissaan ennen kaikkea siitä, miten tällainen viihdekulttuurista ammennettu esiintymistyyli ja visuaalisuuden ylikorostus vaikuttaa itse julistuksen sisältöön ja mm. vanhojen kristillisten symboleiden käyttöön.

Itse olen miettinyt myös sitä, miksi kaipaamme erillistä kristillistä viihdettä. Joel Osteen on hauska esiintyjä, mutta Dr. Phil on vielä parempi. Joyce Meyer kiinnostaa monia, mutta Oprah vielä useampia. Tarvitsemmeko kristilliset painokset elämäntapavalmentajista ja keittiöpsykologeista? Vai voisimmeko vain katsoa hyvillä mielin Philiä televisiosta, ja ottaa hänen neuvoistaan sen mikä on hyvää ja kristityn elämään sopivaa? Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jumalanpalvelus voisi olla jokaisen osallistujansa viikon kohokohta monilla eri tasoilla. Sen lisäksi, että siellä koetaan Jumalan läsnäoloa ja pyhyyttä, ei haittaisi vaikka kyseessä olisi myös viikon hauskin ja viihdyttävin ja toisaalta myös arkielämän kannalta opettavaisin hetki.

Valitettavasti Esankin artikkeli kuulostaa helposti siltä, että pienituloinen ja hupenevan yleisön omaava pastori kitisee, kun amerikkalaiset isot pojat vievät kaikkien rahat, kaiken suosion ja leikkikaverit. Itse ainakin koin vielä seurakunnassa työskennellessäni, että oli aika vaikeaa opettaa tästä aiheesta uskottavasti, kuulostamatta siltä, että “oikeasti teidän pitää vian jaksaa kuunnella minua ja maksaa minulle palkkaa, vaikka internetissä kaikki onkin paremmin”.

Olen samaa mieltä Hyvösen kanssa siitä, että mikään media ei voi koskaan korvata aitoa yhteisöllisyyttä ja syvällistä kohtaamista, johon paikallisseurakunta ainakin teoriassa antaa loistavat edellytykset. Toisaalta esim. sosiaalinen media on myös huikea mahdollisuus läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Ehkä yhtenä syynä mediauskonnollisuuden lisääntymiselle valitettavasti on kuitenkin juuri se, että paikallinen seurakunta usein epäonnistuu juuri siinä, mikä voisi olla sen suurin vahvuus ja ensisijainen olemassaolon oikeutus. Jos seurakunta on vain toimintakeskeinen yhden köyhän miehen lavaleijonan esiintymisareena, jossa koetaan ainoastaan niskayhteyttä, ei ole ihme, että kirkkokansa siirtyy digitaalisten jumalanpalvelusten pariin.

Mitä mieltä sinä olet viihdekristillisyydestä ja tähtikulttuurista?

2010 in review

The stats helper monkeys at WordPress.com mulled over how this blog did in 2010, and here’s a high level summary of its overall blog health:

Healthy blog!

The Blog-Health-o-Meter™ reads Wow.

Crunchy numbers

Featured image

A Boeing 747-400 passenger jet can hold 416 passengers. This blog was viewed about 13,000 times in 2010. That’s about 31 full 747s.

In 2010, there were 32 new posts, growing the total archive of this blog to 200 posts. There were 60 pictures uploaded, taking up a total of 12mb. That’s about 1 pictures per week.

The busiest day of the year was January 24th with 395 views. The most popular post that day was SD: Tulisiko uskovaisen kuunnella vain hengellistä musiikkia?.

Where did they come from?

The top referring sites in 2010 were facebook.com, xn--shkpaimen-v2a4r.fi, twitter.com, lahdenhelluntaisrk.fi, and blogilista.fi.

Some visitors came searching, mostly for sähköpaimen, käärme, huumorikuvat, pasi turunen blogi, and huumori.

Attractions in 2010

These are the posts and pages that got the most views in 2010.

1

SD: Tulisiko uskovaisen kuunnella vain hengellistä musiikkia? January 2010
38 comments

2

ääni ja vimma September 2009
1 comment

3

SD: Voiko uskovainen ottaa avioeron ja mennä uudelleen naimisiin? January 2010
18 comments

4

SD: Miten seurakunnan tulisi suhtautua homoseksuaalisuuteen? February 2010
43 comments

5

SD: Voiko pastori juoda alkoholia julkisesti? December 2009
41 comments

iPad ja mobiililaajakaista

Mooseksen lain taulu vm. 2010


Seurakunnan nuoret ja vähän vanhemmatkin yllättivät minut täysin antamalla minulle joululahjaksi yhdessä keräämänsä iPad-rahat! Pakko oli sitten heti sunnuntaina pyhittää lepopäivä ja lähteä kaupoille. Halusin ehdottomasti 3G-mallin ja mieluiten 32Gt kapasiteetilla. Olisin halunnut kannatuksen vuoksi ostaa laitteen paikalliselta premium-jälleenmyyjältä eli Omenagroupista, mutta heiltä oli tuo ilmeisesti kaikkein suosituin malli jo päässyt loppumaan ja jouduin turvautumaan Giganttiin, josta laite löytyikin yli-innokkaan myyjän avustuksella. Väkisin yritti kaveri myydä kaikenlaista lisälaitetta ja vakuutusta kylkiäisinä, ei ilmeisesti Applen tuotteista jäävät katteet päätä huimaa.

Nyt olen sitten kolmatta päivää onnellinen iPadin omistaja. Minkäänlaista arvostelua en edes yritä kirjoittaa, koska tiedostan täydellisen objektiivisuuden puutteeni. Tämä on upea laite, ehkä maailman ihanin turhake.

Muutama sana 3G-liittymistä ja datapaketeista kuitenkin:

Soneralla iPad-datapaketteja on kaksi: Fiksunetti 11,90 €/kk (3Gt:n tiedonsiirtorajalla) ja Täysnetti 17,90 €/kk (20Gt:n rajalla). Jälkimmäinen on selvästi ylihintainen, mutta 3Gt:n rajaakin on vaikea ylittää, jos edes välillä surffaa wlan-verkossa. Molemmat toimivat aina verkon maksiminopeudella.

Kuuluvuus on kuulemma Elisan verkossa parempi, joten lähtökohtaisesti ajattelin ottaa liittymäni Saunalahdelta, jolla on tarjolla Mobiililaajakaista Kelpo samalla hinnalla ja rajoituksella kuin Soneran Fiksunetti. Mutta siitä olisikin pitänyt tehdä 24kk määräaikainen sopimus, johon en noin kovalla hinnalla halunnut itseäni sitoa. Hopeisesta omenasta löysin idean, että jos hankkiikin gsm-liittymän ja liittää siihen Mobiililaajakaistan lisäpalveluna, ei sopimuksesta tarvitse tehdä määräaikaista. Suunnittelinkin sitten ottavani Norppa+ -liittymän 0,66 €/kk ja siihen hieman hitaamman (max. 1 Mbit/s), mutta siirtorajattoman Mobiililaajakaista Perus -lisäpalvelun 9,90 €/kk. Koska useimmiten käytän kuitenkin iPadiä wifi-verkossa, en välttämättä olisi tarvinnut nopeinta mahdollista yhteyttä. Rajaton Mobiililaajakaista Nopsa olisi ollut kuitenkin tarjolla Soneraa halvempaan hintaan 13,90 €/kk.

Yritin ensin tilata liittymän Saunalahden nettisivulta, mutten löytänyt sanaakaan iPadiin sopivasta MicroSIM-kortista, joten soitin asiakaspalveluun, josta kävikin ilmi, että ko. kortit saa vain kivijalkakaupoista. Marssin siis paikalliseen elisa shopit -myymälään, josta sainkin erittäin pätevää asiakaspalvelua ja tiedon tarjouksesta, joka kuulosti liian hyvältä ollakseen totta: kun teki 24kk määräaikaisen kytkykaupan ZTE Blade -halpisälypuhelimesta hintaan 6,90 €/kk sai kaupanpäälle Mobiililaajakaista Nopsan! Tähän sitten ilman muuta olinkin jo valmis sitoutumaan. Suuren kysynnän vuoksi puhelimessa on muutaman viikon toimitusaika, mutta kunhan laite saapuu, myyn sen sopupelihintaan pois. Puhelimessa ei ole minkäänlaista liittymä- tai operaattorilukitusta.

Pienien alkuvaikeuksien jälkeen (APN-tunnus “internet.saunalahti” piti hoksata syöttää käsin), lähti homma toimimaan hienosti. Nyt on sitten iPad verkossa jatkuvalla syötöllä, niin kotona kuin reissussakin. Suurkiitos vielä kaikille lahjakeräykseen osallistuneille!

Ready – Set – Movember!

On jälleen vuotuisen Movemberin aika. Viime vuotiseen tapaan kasvatamme joidenkin seurakunnan miesten kanssa viiksiä koko marraskuun ajan. Lisäksi pidämme esillä miesten hengellistä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vuoden takaisesta kampanjasta minulle jäikin viikset koko vuodeksi, mutta nyt ajoin ne pois ensimmäistä kertaa vuoteen ja aloitan jälleen puhtaalta pöydältä.

En tällä kertaa pidä koko kuukauden paastoa facebookista, mutta opettelen ja otan käyttöön uuden tavan: disconnected tuesday. Koska minulla on poikkeuksetta joka viikko vapaapäivä tiistaina, aion jatkossa pitää ko. päivän vapaata myös netistä ja sosiaalisesta mediasta. Haluan lisätä kotona henkistä läsnäoloa fyysisen lisäksi. En siis käytä aikaa facebookissa tai twitterissä enkä uutisia ja blogeja lukemalla. En myöskään vastaa puhelimeen enkä sähköposteihin. Annan kuitenkin itselleni luvan kuunnella musiikkia Spotifysta. Ja satunnaisesti saan lukea myös etukäteen Instapaperiin tallentamiani pidempiä artikkeleita, joita en ole muuten ehtinyt lukemaan, mutta vain jos muu perhe ei siitä pahastu.

Vapautuneen ajan käytän lasten kanssa leikkimiseen, Raamatun lukemiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Tarkoitus on jatkaa opittua tapaa myös marraskuun jälkeen.

Tehokas muistiinpanojen hallinta

I can’t remember to forget you. -Leonard Shelby

Olen huomannut varsinkin ikävuosien karttuessa, että vaikka muistini on hyvä, se on älyttömän lyhyt. Minun on kirjoitettava kaikki hoidettavat hommat ja muistettavat asiat ylös ennenkö ne unohtuvat. Tämä on synnyttänyt vakavan riippuvuussuhteen muistiinpanovälineisiin, joina viimeiset vuodet ovat toimineet iPhone ja MacBook.

Olen myös oppinut, että muistettavat asiat on syytä pitää kaikki samassa paikassa, muuten “kahden kalenterin kirous” iskee juuri silloin, kun se saa eniten tuhoa aikaan. Olen päätynyt käyttämään Applen MobileMe palvelua pitämään kalenteritiedot, yhteystiedot ja sähköpostit synkronoituna kahden päätelaitteeni välillä. Kun siis tallennan tapaamisen kalenteriin kännykällä, se näkyy hetken kuluttua myös tietokoneen kalenterissa. Ja päinvastoin. Tämä järjestely on muutamaa poikkeustilannetta lukuun ottamatta toiminut täydellisesti. Pari kertaa on ilmeisesti käynyt niin, että samalla hetkellä, kun olen ollut tallentamassa jotakin kalenterimerkintää puhelimeen, MobileMe synkronointi onkin käynnistynyt ja hävittänyt merkinnän. Tai sitten olen vahingossa tallentamisen sijaan tökännyt “kumoa” painiketta. Joka tapauksessa synkronointi on toiminut yleisesti ottaen hämmästyttävän hyvin. Tehtävänhallinta-ominaisuus jostain syystä puuttuu edelleen iPhonen kalenterista, mutta sen virkaa hoitaa upea Omnifocus, jota käytän sekä puhelimessa että tietokoneella vastaamaan myös Getting Things Done -toteutuksestani, josta lisää myöhemmin.

Edellisten lisäksi tallennan erinäisiä muistiinpanoja ja ideoita useimmiten iPhonella. Alkuperäisessä iPhone 3G:ssä ei ollut mahdollisuutta synkronoida Muistiot-ohjelman tekstejä tietokoneen kanssa. Sittemmin uudemmat käyttöjärjestelmäversiot ovat tuoneet tullessaan myös tämän ominaisuuden. En kuitenkaan pidä siitä, että muistiot näkyvät vain sähköpostiohjelmassa. Olin myös ottanut jo käyttöön Evernote-sovelluksen, joka pitää erilaiset teksti-, ääni- ja kuvamuistiot nätisti järjestyksessä ja synkronoituna selaimen ja eri päätelaitteden välillä. En kuitenkaan koskaan päässyt täysin sinuiksi Evernotenkaan kanssa. Se oli ehkä hieman liian massiivinen käyttötarpeeseeni nähden, koska pääasiassa tallensin siihen vain lyhyitä tekstinpätkiä.

Muutama viikko sitten löysin uuden minimalisti-esikuvani Leo Babautan blogista Notational Velocityn. Se on äärimmäisen pelkistetty muistio-ohjelma, joka tallentaa tietokantaan tai yksinkertaisiin tekstitiedostoihin kaiken sitä mukaa kuin kirjoitan. Ohjelmasta on riisuttu kaikki turha eye candy ja se auttaa keskittymään olennaiseen eli kirjoittamiseen. Siinä on myös erittäin tehokas hakutoiminto, joka listaa sopivat muistiinpanot sitä mukaa, kun hakukenttään jotain naputtelee.

NV:n synkronointi iPhoneen ja selaimeen onnistuu mainiosti Simplenotella. Se on yksinkertainen iPhone app ja web-käyttöliittymä kaikkien muistioideni hallintaan. Simplenotessa onnistuu myös muistiinpanojen taggaus ja versionhallinta, mutta niitä en ole toistaiseksi käyttänyt ollenkaan. Notational Velocityn voi myös synkata Dropboxin kautta, ellei halua käyttää Simplenotea.

Miten sinulla pysyy muistettavat asiat tallessa? Kommentoi ja kerro omista kokemuksistasi muistamisen maailmassa.

kanssasikahleisiin.com


Saimme sunnuntaina vaimon kanssa idean yhteisestä blogista: kanssasikahleisiin.com! Aiheena parisuhde ja sen hengissä pitäminen. Kolmestakymmenestä ikävuodesta, kymmenestä avioliittovuodesta, kolmen lapsen syntymästä ja yhdestä isommasta kriisistä hengissä selvittyämme kuvittelemme oppineemme ainakin jotain. Emme ole avioliittoneuvojia emmekä parisuhdeterapeutteja, mutta koska parisuhteen hoitaminen on yhteinen harrastuksemme, haluamme jakaa pieniä oivalluksia ja kokemuksiamme muillekin. Tervetuloa mukaan kahleisiin! ;)