Category Archives for markkinointi

5 helppoa askelta kiittämättömyyden säilyttämiseen

Amerikkalaisten perhejuhlien isä ja äiti, kiitospäivä, hurahti jälleen ohi eilen ja tänään on rapakon takana vietetty kulutushysteeristä mustaa perjantaita, vuoden massiivisinta alennusmyyntiä, tai vaihtoehtoisesti älä osta mitään -päivää. Minä en tainnut ostaa tänään mitään, mutta se ei ollut tarkoituksellista. Kumpaan sinä osallistuit? Mielestäni molempia tarvitaan. Kulutuksen ja talouskasvun varaan rakennettu yhteiskunta tarvitsee toimiakseen välillä jopa hysteerisiä kuluttajia. Toisaalta meille kaikille tekisi erittäin hyvää viettää säännöllisesti päiviä, jolloin emme tee yhtään hankintaa, vaan päin vastoin luovumme jostain ja annamme omastamme. Suurin osa ihmisistä on kysyttäessä sitä mieltä, ettei raha tuo onnellisuutta, mutta silti poikkeuksetta jokainen myöntää, että jos rahaa olisi vähän enemmän, se tekisi elämän paremmaksi. Näin ainakin kuvittelemme.

Miamin yliopiston tutkimuksen mukaan kiitollisuus on muuten erittäin terveellistä. Ihmiset, jotka ovat tietoisesti valinneet päivittäisen kiitollisen asenteen, ovat mm. terveempiä, optimistisempia, harrastavat useammin liikuntaa, saavuttavat tavoitteensa ja kestävät stressiä paremmin. Varmasti nuo seuraukset synnyttävät myös kiitollisuutta ja positiivisen kehän. Jos tämä kaikki kuulostaa sinusta liian ällöamerikkalaiselta tehokkuuden tavoittelulta, tässä muutama loistava neuvo, joiden avulla voit pysyä kiittämättömänä. Olen alun perin bongannut nämä pastori Craig Groeschelin saarnasta ja itsekin näistä joskus opettanut. Ja valitettavasti myös toteuttanut näitä omassa elämässäni säännöllisen epäsäännöllisesti.

  1. Kehitä kiittämättömyyden taitojasi.
    Vaikka sinulla olisi kuinka monta hyvää syytä olla kiitollinen, kadehdi niitä, joilla on jotain mitä sinulta puuttuu. Kun esim. katsot televisiosta sisustusohjelmaa, ajattele koko ajan, että sen ohjelmaan valitun juntin sijaan sinun pitäisi olla ilmaisen pintaremontin saaja!
  2. Vertaile itseäsi niihin, joilla on enemmän.
    Paljon enemmän! Jos olet esim. tyytyväinen kotiisi, mene asuntomessuille tai huomattavasti rikkaamman ystävän luokse ja vertaile säälittävää luukuasi hänen miljoonataloonsa. Tämä on ihan varma nakki, kiitollisuus unohtuu hetkessä.
  3. Tavoittele väliaikaista omaisuutta enemmän kuin iankaikkista.
    Ymmärräthän, että elämä on itseasiasiassa yhtä kuin omaisuutesi. Unohda ihmissuhteet, hengelliset asiat ja kestävät arvot. Elämähän on vain väliaikaista. Hanki lisää tavaraa. Mitä enemmän, sen parempi. Mitä isompaa ja kalliimpaa, sen parempi!
  4. Jos olosuhteet eivät miellytä, syytä muita.
    Esim. Jumalaa. Jos hän olisi oikeasti kaikkivaltias, sinulla olisi kaikkea mitä haluat ja olisit varmasti onnellisempi. Jos olet tyytymätön ihmissuhteisiisi, siihen ettei sinulla ole parisuhdetta tai siihen että puolisosi ei enää miellytä sinua, syytä Jumalaa!
  5. Muista aina, että ansaitset parempaa.
    Sinulla on oikeus onnellisuuteen. “Because your worth it.” Sinulla on ollut rankka elämä. Ansaitset todellakin ne uudet kengät, auton, käsilaukun, veneen, puoli litraa Ben&Jerry’s jäätelöä, mitä vain, koska olet sen arvoinen. Ja jos sinulla ei ole siihen varaa, ota velkaa ja vinguta visaa. Sinä ansaitset parempaa!

Nuo viisi periaatetta saattavat vaikuttaa huvittavilta, mutta todellisuudessa länsimaalainen yhteiskunta toteuttaa niitä antaumuksella. Ei ole siis niinkään merkitystä sillä, miten ajattelet ja miten sanot eläväsi, vaan sillä miten elät. Jos haluat kristittynä vaikuttaa ympärilläsi oleviin ihmisiin, älä sano miten tulisi elää vaan näytä se elämälläsi. Tämä on vaikea läksy, ainakin minulle.

Kylmiä soittoja Spotifysta

Jouduin pitkästä aikaa ostamaan musiikkia iTunes Storesta, kun Coldplayn uusin levy Mylo Xyloto ei tullut ollenkaan Spotifyhin. Mikä pettymys! Ei ole kysymys siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kuluttamastani viihteestä enkä missään nimessä kannata piratismia, mutta siirryin viime vuonna kokonaan musiikin vuokraukseen eli Spotifyn premium-jäseneksi.

Ymmärrän kyllä, etteivät artistit ja varsinkaan levy-yhtiöt varmasti saa samanlaista siivua teoksiensa streamauksesta kuin myynnistä, mutta en usko, että se ainakaan Coldplayn kokoluokan bändien kassassa tuntuu. Itse ainakin kuuntelen Spotifysta myös todella paljon musiikkia, josta en missään olosuhteissa olisi kuitenkaan valmis maksamaan yhtään enempää. Eli streaming-palveluiden kautta moni artisti varmasti saavuttaa paljon suuremman kuuntelijajoukon kuin vain levyjä myymällä. Tämän pitäisi olla ainakin musiikin tekijöille tärkeämpää kuin raha. Ja varmasti levy-yhtiöidenkin kannalta laillinen striimaus on paljon kannattavampaa kuin laiton piratismi!

En ole enää vuosiin juurikaan ostanut cd-levyjä. Joitakin lahjaksi tai kannatuksen vuoksi hankittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutaman vuoden ajan ostin musiikkia tiedostoina iTunes-musiikkikaupasta, mutta kun Spotify tuli, olin ihan myyty. Ostin aikaisemmin noin kerran kuukaudessa uuden levyn iTunesista hintaan 9,90 €. Saman suuruisella kuukausimaksulla saa kuunnella musiikkia rajattomasti Spotifysta, ilman ilmaisversion mainoksia ja paremmalla laadulla.

Erittäin tärkeää on myös Spotifyn toimiminen iPhoneissa. Tietokone on meillä yläkerrassa, kaiuttimet alakerrassa. Stereoihin kytketyn Airport Expressin kautta voimme soittaa musiikkia langattomasti kaikista Applen laitteista, niin yläkerran iMaciltä kuin sekä minun että vaimon iPhoneista. Automme stereoihinkin saa nykyään musiikin puhelimesta bluetoothin kautta ilman johtoja, joten Spotify on käytössä myös siellä. Älyttömän kätevää. Toyotan soitin osaa jopa jatkaa soittamista siitä, mihin se on edellisellä kerralla loppunut.

Yksi hyvä puoli Spotifyssa on myös sen sosiaalisuus ja nykyään myös mahdollisuus liittää se kätevästi Facebookkiin. Olen bongannut monta itselleni uutta artistia kavereiden seiniltä! Myös toisten soittolistojen tilaaminen tai julkisten yhteisten listojen kokoaminen on hauska tapa tutustua musiikkiin ja ihmisiinkin. Spotifyn suosittelemat uudet julkaisut ja top listat tulee myös aina välillä katsottua läpi uuden hyvän musiikin löytämisen toivossa.

Kannettava tietokoneeni hajosi alkusyksystä. En ollut fiksuna poikana varmuuskopioinut musiikkitiedostoja ollenkaan, koska ne olisivat vieneet liikaa levytilaa ja kaikki niistä löytyi kuitenkin Spotifysta. Olimme myös myyneet pois lähes kaikki cd-levyt, koska niiltäkin musiikki oli siirretty tietokoneelle. Ainoastaan edelliseen iPhoneen jääneet tiedostot onnistuin palauttamaan puhelimen varmuuskopiosta. Niinpä vapauduimme koneen hajoamisen myötä puolivahingossa melkein kokonaan “musiikin omistamisesta”. Olisin valmis luopumaan myös kaikista kirjoista ja elokuvista, mikäli ne olisi yhtä kätevästi digitaalisesti saatavilla kuukausimaksua vastaan.

Kaikesta edelläolevasta johtuen siis säikähdin todella, kun edellisviikolla luin uutisen, että yli 200 levy-yhtiötä olisi poistumassa Spotifysta! Kysymys oli kuitenkin vain joistakin pienistä elektronisen- eli omasta näkökulmastani marginaalimusiikin firmoista. Ja ilmeisesti heilläkin on uudet neuvottelut käynnissä paremmasta korvauspolitiikasta, joten ei siis syytä huoleen. Täytyy vain toivoa, että Spotifyn Sean Parkerin luotsaama amerikanvalloitus onnistuu ja loputkin hanttiin laittavat bändit ja levy-yhtiöt lähtevät mukaan nykyaikaan.

Niin ja se levy? Sehän on tietenkin loistava! Kuin stadion olohuoneessa.
sähköpaimen suosittelee

Digitaaliseurakunnan mediajeesus


Helluntaipastori Hyvönen kirjoitti tämän viikon Ristin Voitto -lehdessä (nro 44, 2.11.2011, s. 12-13) kiperästä aiheesta, johon en malta olla ottamatta kantaa. Hän pohti, miten räjähdysmäisesti lisääntynyt median kuluttaminen ja julkkiskulttuuri vaikuttavat tapaamme harjoittaa uskoa ja jopa sen sisältöön. Nykyään on erittäin helppoa elää kristillisenä kuluttajana, koska uskonnollinen viihdetarjonta on laajempaa kuin koskaan. Jokaiselle löytyy omaan korvasyyhyyn sopivan ulkomaisen (lue: amerikkalaisen. Tai David Pawsonin) opetuksia teksti-, ääni- ja videoversioina. Moni ammentaakin nykyään pääosan saamastaan hengellisestä opetuksesta jostakin muualta kuin kotiseurakunnasta.

Myös me (entiset) pastorit innostumme helposti kristillisestä fantasiakirjallisuudesta eli American Dream: nollasta kymmeneentuhanteen -tyyppisistä Jumalan sankareiden menestystarinoista. Perus seurakuntapastorin saarna taistelee kuulijoista siis aika kovassa luokassa. Enää ei riitä, että opetus on riittävän kovaäänistä, mukaansatempaavaa tai teologisesti riittävän syvällistä, vaan se täytyy myös pystyä kommunikoimaan stand up -koomikon elkein. Hyvönen oli ymmärtääkseni huolissaan ennen kaikkea siitä, miten tällainen viihdekulttuurista ammennettu esiintymistyyli ja visuaalisuuden ylikorostus vaikuttaa itse julistuksen sisältöön ja mm. vanhojen kristillisten symboleiden käyttöön.

Itse olen miettinyt myös sitä, miksi kaipaamme erillistä kristillistä viihdettä. Joel Osteen on hauska esiintyjä, mutta Dr. Phil on vielä parempi. Joyce Meyer kiinnostaa monia, mutta Oprah vielä useampia. Tarvitsemmeko kristilliset painokset elämäntapavalmentajista ja keittiöpsykologeista? Vai voisimmeko vain katsoa hyvillä mielin Philiä televisiosta, ja ottaa hänen neuvoistaan sen mikä on hyvää ja kristityn elämään sopivaa? Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jumalanpalvelus voisi olla jokaisen osallistujansa viikon kohokohta monilla eri tasoilla. Sen lisäksi, että siellä koetaan Jumalan läsnäoloa ja pyhyyttä, ei haittaisi vaikka kyseessä olisi myös viikon hauskin ja viihdyttävin ja toisaalta myös arkielämän kannalta opettavaisin hetki.

Valitettavasti Esankin artikkeli kuulostaa helposti siltä, että pienituloinen ja hupenevan yleisön omaava pastori kitisee, kun amerikkalaiset isot pojat vievät kaikkien rahat, kaiken suosion ja leikkikaverit. Itse ainakin koin vielä seurakunnassa työskennellessäni, että oli aika vaikeaa opettaa tästä aiheesta uskottavasti, kuulostamatta siltä, että “oikeasti teidän pitää vian jaksaa kuunnella minua ja maksaa minulle palkkaa, vaikka internetissä kaikki onkin paremmin”.

Olen samaa mieltä Hyvösen kanssa siitä, että mikään media ei voi koskaan korvata aitoa yhteisöllisyyttä ja syvällistä kohtaamista, johon paikallisseurakunta ainakin teoriassa antaa loistavat edellytykset. Toisaalta esim. sosiaalinen media on myös huikea mahdollisuus läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Ehkä yhtenä syynä mediauskonnollisuuden lisääntymiselle valitettavasti on kuitenkin juuri se, että paikallinen seurakunta usein epäonnistuu juuri siinä, mikä voisi olla sen suurin vahvuus ja ensisijainen olemassaolon oikeutus. Jos seurakunta on vain toimintakeskeinen yhden köyhän miehen lavaleijonan esiintymisareena, jossa koetaan ainoastaan niskayhteyttä, ei ole ihme, että kirkkokansa siirtyy digitaalisten jumalanpalvelusten pariin.

Mitä mieltä sinä olet viihdekristillisyydestä ja tähtikulttuurista?

Karismaniaa

Karistossa oli tänään säpinää, kun kauan odotettu Kauppakeskus Karisma avasi vihdoin ovensa. Ilmassa oli todella suuren urheilujuhlan tuntua, kun autojono ulottui aamupäivällä moottoritielle asti ja alueen asukkaiden kansainvaellus kohteeseen jatkui tasaisena virtana pitkin päivää.

Käytävillä otettiin aamulla ripeitä juoksuaskeleita ovien avauduttua, koska parhaita tarjouksia riitti vain nopeimmille. Selvästi massiivisimman kassajonon sai aikaan lelukaupan pistämätön alennus: kaikki Legot puoleen hintaan. Merkille pantavaa oli myös se, että ne liikkeet, joilta puuttui jäätävä avajaistarjoustuote, puuttuivat myös asiakkaat.

Varmasti aika monelle asiakkaalle kävi tarjousten suhteen perinteisesti: pakko oli ostaa, kun kerran halvalla sai. Monet keskittyivät varmasti vain tarpeellisiin hankintoihin, mutta varmasti melko suuren joukon vei kulutushysteria mennessään. Itse olin saanut vaimolta selkeän tilauksen talvitakista, jonka saadakseni olinkin etukäteen suunnitellut valmiin etenemisreitin kauppakeskuksen pohjakuvaan. Sisäänmeno väärästä ulko-ovesta oli koitua takkihankinnan kohtaloksi, mutta onneksi sain kuitenkin tehtävän suoritettua. Lisäksi sorruin pariin herätevaateostokseen, mutta melko hyvin pysyi wannabe-minimalisti kurissa.

Illalla keskukseen piti tietysti suunnata vielä koko perheen voimin. Pienet tytöt olivat ihmeissään materialismin alttarilla, mutta lähtivät kuitenkin yhden Anna Abreun akustisen biisin kuunneltuaan pienten leluostojen ja ilmapallojen kera tyytyväisinä kotiin. Meteliä ei noussut edes siitä, että jäätelöt ja muut herkut päätettiin pitkistä jonoista johtuen jättää seuraavaan kertaan. Rouva jäi vielä kiertelemään ihmemaata, muuta ei hänkään viipynyt edes sulkemisaikaan asti.

Kaiken kaikkiaan Karisma vaikutti nimensä veroiselta. Parkkitilaa näytti olevan reilusti, itse kauppakeskus oli valoisa ja tilava ja kaikki liiketilat oli saatu vuokrattua vanhoille ja uusille kaupoille. En voinut välttyä ajatukselta, miten nykyajan materialistisen maailmankatsomuksen omaavat ihmiset varmasti saavat Karisman tyyppisissä paikoissa vastaavia hämmästyksen ja “pyhän” kokemuksia, joita ennen vanhaan on koettu kirkoissa ja muissa sakraalitiloissa. Kuluttajat näyttivät hetkittäin olevan suorastaan yli-vainiolaisen hurmoksen vallassa saatuaan käsiinsä viimeisen tarjoustuotteen tai onnistuneen heräteostoksen. Mieleeni nousi väkisin myös Nine Inch Nailsin väkevä teos – Head like a hole:

Bow down before the one you serve.
You’re going to get what you deserve.

Mistä sinä innostut?


Sain viime syksynä mahdollisuuden osallistua TEDxHelsinki-tapahtumaan. Koko tilaisuus oli hienosti järjestetty ja todella ideoita synnyttävä. Lähtemättömimmän vaikutuksen minuun jätti suklaaguru David Wolfe – ei niinkään puheen sisällön vaan puhujan hämmästyttävän, tarttuvan innostuksen vuoksi! Tulin melkein raakasuklaauskoon. ;)

Tajusin myös, että yksi suuri syy kommunikoinnin onnistumiseen asiassa kuin asiassa on juuri innostus, jonka vallassa viesti välitetään. Samalla totesin itsekseni, että tämähän pätee myös kristillisen sanoman eteenpäin viemiseen. Jos olemme aidosti innostuneita ja asialle antautuneita, on kertomamme vaikuttavuus ihan toista luokkaa. Pelkkä into ei tietenkään korvaa taitoa ja vanha viidakon sanonta “paskasta ei saa konvehtia” pätee tietysti myös kaikkeen viestintään. Mutta kuten kirjailija Mauno Saari joskus vuosia sitten helluntaiherätyksen talvipäivillä Lahdessa totesi: “meillä on paras tuote, mutta huonoin markkinointi”.

On häiritsevää, jos me kristittyinä emme pysty kertomaan maailman parasta sanomaa niin, että sillä olisi vaikutusta. Ja vielä häiritsevämpää, jos me helluntailaiset, jotka korostamme “Pyhän Hengen virvoittavaa vaikutusta”, emme ole aidosti innostuneita tuosta elämää muuttavasta voimasta. Kysyinkin muutamilta ystäviltäni joulun alla, että mistä he innostuvat. Aitoina suomalaisina he eivät innostuneet keskimäärin mistään. Tai eivät ainakaan yhtäkkiä osanneet pukea innostuneisuuttaan sanoiksi.

Jos me emme innostu aidosti todellisesta elämän tarkoituksesta, on maailmassa kyllä monenlaista muuta innostavaa tarjolla – joku myy hopeaa, toinen karppaa, kolmas syö superfoodeja ja ituja ja neljäs järjestää enkelikursseja. Kaikenlaista “sitä itseään” on siis tarjolla joka lähtöön, mutta kuka välittää aitoja konvehteja?!

Mistä sinä innostut?