Kylmiä soittoja Spotifysta

Jouduin pitkästä aikaa ostamaan musiikkia iTunes Storesta, kun Coldplayn uusin levy Mylo Xyloto ei tullut ollenkaan Spotifyhin. Mikä pettymys! Ei ole kysymys siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kuluttamastani viihteestä enkä missään nimessä kannata piratismia, mutta siirryin viime vuonna kokonaan musiikin vuokraukseen eli Spotifyn premium-jäseneksi.

Ymmärrän kyllä, etteivät artistit ja varsinkaan levy-yhtiöt varmasti saa samanlaista siivua teoksiensa streamauksesta kuin myynnistä, mutta en usko, että se ainakaan Coldplayn kokoluokan bändien kassassa tuntuu. Itse ainakin kuuntelen Spotifysta myös todella paljon musiikkia, josta en missään olosuhteissa olisi kuitenkaan valmis maksamaan yhtään enempää. Eli streaming-palveluiden kautta moni artisti varmasti saavuttaa paljon suuremman kuuntelijajoukon kuin vain levyjä myymällä. Tämän pitäisi olla ainakin musiikin tekijöille tärkeämpää kuin raha. Ja varmasti levy-yhtiöidenkin kannalta laillinen striimaus on paljon kannattavampaa kuin laiton piratismi!

En ole enää vuosiin juurikaan ostanut cd-levyjä. Joitakin lahjaksi tai kannatuksen vuoksi hankittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutaman vuoden ajan ostin musiikkia tiedostoina iTunes-musiikkikaupasta, mutta kun Spotify tuli, olin ihan myyty. Ostin aikaisemmin noin kerran kuukaudessa uuden levyn iTunesista hintaan 9,90 €. Saman suuruisella kuukausimaksulla saa kuunnella musiikkia rajattomasti Spotifysta, ilman ilmaisversion mainoksia ja paremmalla laadulla.

Erittäin tärkeää on myös Spotifyn toimiminen iPhoneissa. Tietokone on meillä yläkerrassa, kaiuttimet alakerrassa. Stereoihin kytketyn Airport Expressin kautta voimme soittaa musiikkia langattomasti kaikista Applen laitteista, niin yläkerran iMaciltä kuin sekä minun että vaimon iPhoneista. Automme stereoihinkin saa nykyään musiikin puhelimesta bluetoothin kautta ilman johtoja, joten Spotify on käytössä myös siellä. Älyttömän kätevää. Toyotan soitin osaa jopa jatkaa soittamista siitä, mihin se on edellisellä kerralla loppunut.

Yksi hyvä puoli Spotifyssa on myös sen sosiaalisuus ja nykyään myös mahdollisuus liittää se kätevästi Facebookkiin. Olen bongannut monta itselleni uutta artistia kavereiden seiniltä! Myös toisten soittolistojen tilaaminen tai julkisten yhteisten listojen kokoaminen on hauska tapa tutustua musiikkiin ja ihmisiinkin. Spotifyn suosittelemat uudet julkaisut ja top listat tulee myös aina välillä katsottua läpi uuden hyvän musiikin löytämisen toivossa.

Kannettava tietokoneeni hajosi alkusyksystä. En ollut fiksuna poikana varmuuskopioinut musiikkitiedostoja ollenkaan, koska ne olisivat vieneet liikaa levytilaa ja kaikki niistä löytyi kuitenkin Spotifysta. Olimme myös myyneet pois lähes kaikki cd-levyt, koska niiltäkin musiikki oli siirretty tietokoneelle. Ainoastaan edelliseen iPhoneen jääneet tiedostot onnistuin palauttamaan puhelimen varmuuskopiosta. Niinpä vapauduimme koneen hajoamisen myötä puolivahingossa melkein kokonaan “musiikin omistamisesta”. Olisin valmis luopumaan myös kaikista kirjoista ja elokuvista, mikäli ne olisi yhtä kätevästi digitaalisesti saatavilla kuukausimaksua vastaan.

Kaikesta edelläolevasta johtuen siis säikähdin todella, kun edellisviikolla luin uutisen, että yli 200 levy-yhtiötä olisi poistumassa Spotifysta! Kysymys oli kuitenkin vain joistakin pienistä elektronisen- eli omasta näkökulmastani marginaalimusiikin firmoista. Ja ilmeisesti heilläkin on uudet neuvottelut käynnissä paremmasta korvauspolitiikasta, joten ei siis syytä huoleen. Täytyy vain toivoa, että Spotifyn Sean Parkerin luotsaama amerikanvalloitus onnistuu ja loputkin hanttiin laittavat bändit ja levy-yhtiöt lähtevät mukaan nykyaikaan.

Niin ja se levy? Sehän on tietenkin loistava! Kuin stadion olohuoneessa.
sähköpaimen suosittelee

Kulttuuria seurakunnassa vai seurakunta kulttuurissa

Onko kirkko/seurakunta osa kulttuuria vai kulttuuri osa seurakuntaa? Missä määrin seurakunnan tulisi mukauttaa toimintaansa ja viestinsä kommunikointia ympäröivään kulttuuriin ja milloin taas toimia valtavirrasta poiketen tai jopa täysin vastavirtaan? Tämä liittyy hyvin läheisesti edelleen tuohon toissapäiväiseen aiheeseen, mutta yritetään laajentaa keskustelua pelkästä opetuksesta koko seurakuntaa koskevaksi.

Voiko seurakunnan jumalanpalveluselämään tuoda elementtejä vallitsevasta kulttuurista ja kuinka paljon? Missä menee tuo kuuluisa muuttumisen ja mukautumisen välinen raja? Onko vanha- tai korkea- hyväksyttävämpää kuin popkulttuuri? Kuinka paljon seurakunnan tulisi ottaa kantaa aikamme kulttuurisiin ilmiöihin ja olla muovaamassa kulttuuria sen sijaan, että se muovaa meitä?

Viime maaliskuussa muutamat amerikkalaiset pastorit kokoontuivat keskustelemaan monista kiperistä seurakuntakysymyksistä, tämä mukaan lukien, Elephant Room -tapahtumiin. On ilo seurata, miten välillä täysin päinvastaisen mielipiteen omaavat veljet pystyvät keskustelemaan kasvotusten ja löytämään yhteistä maaperää toisiaan kunnioittaen. Tällaista keskustelukulttuuria soisi näkevänsä Suomessakin. Meillä kun on uskontokeskustelussa useimmiten jääty “Raamattu sanoo näin” ja “hei nyt eletään kuitenkin 2011-luvulla” tyyppiseen täysin joutavaan pseudoargumentointiin ja leimakirveen heilutteluun. Suosittelen katsomaan videon ja toivon myös omaa kommenttiasi aiheeseen. Voisiko seurakunta Suomessa käyttää vaikkapa takavuosien euroviisuvoittaja-hallelujaa omassa tilaisuudessaan?

Mark Driscollin videollakin mainitsema kolmen R:n periaate: reject, receive or redeem voitaisiin suomettaa vaikkapa kolmen V:n periaatteeksi: vastusta, vastaanota tai vapahda. Hylkääminen olisi parempi käännös ensimmäiselle, mutta me toisaalta rakastamme juuri asioiden vastustamista, joten sehän sopii suomalaiseen pirtaan. On siis olemassa niin kulttuurisia, kuin monia muitakin asioita, joihin seurakunta voi suhtautua em. tavoilla.

Selkeät kristinuskon vastaiset harhaopit on parasta hylätä suoralta kädeltä ja niitä tuleekin jopa vastustaa. Toisaalta moni varsinaisen uskonelämän ulkopuolinen asia voidaan ottaa varauksetta mukaan seurakunnan toimintaan, helppona esimerkkinä vaikkapa pihatalkoot. Kolmanteen ryhmään sitten kuuluvat asiat, joita sellaisenaan ei voi omaksua, mutta joita voidaan käyttää hyväksi vaikkapa seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamisessa. Tästä voisi mainita esimerkkinä vaikka Pornoa ja pannukakkuja -tapahtuman tai ehkä vähän epäonnistuneempana yrityksenä Villen mainitseman JesusWeenin.

Miten sinä jakaisit kulttuuria näihin laatikkoihin?

Sateinen aamu


Alkaa olla kohta puoli vuotta hiljaiseloa bloggaamisesta jälleen koossa. Älytöntä saamattomuutta. Hävettää. ;) Upea viime vuosi kostautui yllättävänä väsymyksenä ja erinäiset tunnevammat ovat olleet prosessoitavana, mutta hiljalleen alkaa elämä voittaa. Täältä tullaan taas.

Sateinen aamu
Lasilla vettä
Reunat pientareen
Katoavat muuriin harmaaseen

Ruuhkainen aamu
Jäljiltä helteen
Salamoineen yön
Samaan sateeseen tuhansia sankareita työn

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Paikoin pettäneet

Tavallinen aamu
Ja vaikka on meillä
Paljon menetettävää
Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Sateisen aamun
Alta nousevan päivän
Yli rakkaus riittänee
Jono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee

Juha Tapio: Sateinen aamu (spotify)

SD: Tulisiko uskovaisen kuunnella vain hengellistä musiikkia?

Tämän viikon sunnutaidebatissa ollaan ikuisuuskysymyksen äärellä, joka on ainakin koko minun elämäni ajan mietityttänyt uskovia nuoria:

Tulisiko uskovaisen kuunnella vain hengellistä musiikkia?

Miksi tai miksi ei? Mikä muuten tekee musiikista hengellistä? Joku viisas sanoi, että Henki! :) Onko musiikin hengellisyys vain sen sanoissa? Voiko Jumala puhutella ihmisiä myös sekulaarin musiikin kautta? “Kulkeeko henki” kenen tahansa laulamana, esim. tutun virren välityksellä? Miksi ei kannattaisi kuunnella maallista musiikkia?

Kotistereot 3.0

Genelec 6020A

Genelec 6020A

Myin bassoni liian vähäisen käytön vuoksi ja aloin rakennella pitkäaikaista unelmaa, kotiteatteria, ensimmäisen askeleen verran. Uusiksi kaiuttimiksi hankin parin aktiivisia Genelecin 6020A:ita. Erittäin tarkat ja erottelevat monitorit ovat toki malliston halvimmasta päästä, mutta kuitenkin saundimaailmaltaan aidot Genelecit. Noistahan ei voi edes samana päivänä puhua tähän asti käytössä olleiden JBL:ien kanssa. Siitä asti, kun joskus nuorena studiossa leikittiin 1032A:lla, olen näistä haaveillut. Kotiteatterin pääkaiuttimiksihan nuo ovat vähän pienet, mutta niistä tulee pitkässä juoksussa erittäin hyvät takakaiuttimet, kun kohti 5.1:tä mentäessä on unelmana saada eteen 3 kpl 8030A:ta.

Edeltäjiensä tavoin nämäkin ovat kiinni Airport Expressissä, joka mahdollistaa musiikin lähettämisen langattomasti läppäreiltä kaiuttimiin. Varsinaisena musiikin lähteenä on tätä nykyä lähes pelkästään Spotify premium-tili, jonka kautta on kuunneltavissa kaikki haluamani musiikki 10$:n kuukausihintaan. AE toimii oletuksena vain iTunesin kanssa, joten väliin piti ostaa 25$:n Airfoil-softa, joka mahdollistaa myös Spotifyn ym. ohjelmien äänen ohjaamisen AE:n kautta kaiuttimille.

Varsinaista kotiteatteria kohti mentäessä on hankintalistalla tietysti myös jonkin sortin etuvahvistin/prosessori. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan yhtäkään varteenotettavaa vaihtoehtoa alle 2000€ hintaluokassa, mutta siihen mennessä, kun on varaa laitteistoa laajentaa, on valinnanvaraakin toivottavasti paremmin.

Vanhan Samsung 20″ -näytön tilalle ostin käytetyn Philips 32″ HD ready -töllön. Vanhaa tekniikkaahan tuokin jo on, mutta sain niin älyttömän halvalla, että en voinut olla ostamatta. :)

Kotistereot mallia 2.0 ja 2.1 on siirretty makuuhuoneeseen toisen Airport Expressin päähän.

Seuraava kierros: Kotiteatteri 1.0