Itseni yli(s)tys – Helsinki City Run 2012

Tänä vuonna se viimeinkin toteutui! Sain kerrankin itseäni niskasta kiinni ja otin konkreettisen askeleen kohti viisivuotista unelmaani, maratonia. Ilmoittauduin alkuvuodesta lankomiehen innostamana elämäni ensimmäiseen urheilutapahtumaan – HCR:lle puolimaratoniin. Ilmoitin mukaamme myös appiukon, joka on jo aikaisemmin jokusen maratoninkin juossut. Juoksusta on jo muutama viikko aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa tämän valmiiksi.

Viime syksynä jäi lenkkeily ehdottomasti liian vähälle ja talven ensimmäinen seitsemän kilometriä appiukon seurassa tuntui hirvittävältä. Kelien lämmetessä alkoi lenkkeily kuitenkin taas pikkuhiljaa onnistua ja kuntosalillakin sain kevään aikana suht säännöllisesti käytyä. Liian vähäiseksi treenaaminen joka tapauksessa kyllä jäi.

Edustimme muuten kolmea hyvin erilaista lähestymistapaa tapahtumaan valmistautumisessa: appiukko kävi eniten uimassa ja hiihtämässä ja kohotti peruskuntoaan kevään edetessä. Perttu oikeasti treenasi juoksua ja kävi varmasti kaksi kertaa enemmän lenkillä kuin minä. Itse edustin tavoilleni uskollisesti lähinnä välineurheilullista tulokulmaa uusilla kengillä ja sykemittarin laajennuksilla. Edellisestä johtuen odotin puolimaratoniamme pelonsekaisin tuntein. Olen kyllä muutamana kesänä itsekseni juossut parinkymmenen kilometrin lenkin rauhalliseen tahtiin noin kolmeen tuntiin, joten jonkinlainen käsitys matkasta oli, mutta koska tavoitevauhtimme 2:20 oli reilusti alle sen, jännitti juoksu tosissaan.

Edeltävällä viikolla lupailtiin juoksupäivälle säätiedotuksessa kokonaista kolmea lämpöastetta ja rankkaa vesisadetta, jolloin Esa meinasi jo perua koko reissun. Me nuoremmat emme suunnitelleet peruutusta, mutta ei ajatus kylmästä kaatosateesta kyllä mitenkään jännitystä vähentänyt. Onneksi HCR-lauantain lähestyessä sääennusteetkin kehittyivät parempaan suuntaan ja loppuviimein juoksusää ei olisi voinut olla juurikaan parempi. Hieman liikaa saattoi olla vaatetta päällä, koska aurinkoisimmilla pätkillä tuntui olevan todella kuuma, mutta toisaalta varjoisammissa paikoissa olisi saattanut tulla hieman viileää vähemmissä vaatteissa. Päällä oli siis tekninen t-paita ja pitkähiainen juoksupaita sekä ohut juoksutakki ja jalassa pitkät trikoot ja uudenkarheat Asics Gel Kinseit. Aamupäivällä harkitsin vielä pipon pitämistä päässä, mutta onneksi älysin vaihtaa sen viime tingassa lippalakkiin. Muuten olisi kyllä lämpöhalvaus voinut iskeä.

No miten se juoksu sitten kulki? Hämmästyttävän hyvin! Lähdimme tietysti porukan mukana liian kovaa eikä asiaa auttanut se, että käynnistin ilmeisesti sykemittarini juoksusensorin liian myöhään, eikä se näyttänyt juoksun nopeutta koko aikana. Onneksi kilometrietapit oli reitillä näkyvästi merkittynä, joten niistä laskemalla sai ihan hyvän käsityksen etenemisvauhdista. Appiukko karkasi jo alkumetreillä kuin kesälaitumelle ensi kertaa päässyt varsa, mutta muutaman kilometrin jälkeen ymmärsi hidastaa ja Pertun kanssa päästelimmekin sitten hänestä ohi.

Oikeastaan lähes viisitoista kilometriä juoksu sujui suorastaan pelottavan hyvin ja saimmekin ohitella edellä menijöitä jatkuvasti. Ensimmäistä kertaa elämässä sain todellisia kicksejä urheilusta ja se tuntui kyllä koukuttavan hyvältä. Urheilujuoma tuntui tehoavan, ja vaikka vauhti alussa oli liian kova, jaksoi sitä yllättävän hyvin pitää yllä. Viidentoista kohdalla huomasin, että lankomies alkoi hieman jäädä vauhdista ja vastoin järjen ääntä, joka kehotti minuakin hieman hidastamaan, lisäsinkin vielä vähän vauhtia, ja jatkoin matkan tekoa yksikseni. Tai no tungostahan matkalla riitti lähes stadionille saakka, mutta omasta porukasta irtauduin siis lopullisesti. Hyvin nopeasti kuitenkin, noin parin kilometrin jälkeen, huomasin, että nyt alkaa olla omatkin mehut lopussa. Hidastin vauhtia seitsemäntoista kilometrin kohdalla, ja odottelin koko ajan, että kohta sieltä Perttu ja ehkä jopa Esakin saa minut kiinni. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja vaikka kävelin kaikki kolme viimeistä ylämäkeä, tulin kuitenkin meistä ensimmäisenä maaliin. \o/

Lopullinen bruttoaika oli vähän päälle kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia, ja olen siihen kyllä täysin tyytyväinen. Valmistautumiseen, kokemukseen ja kuntoon nähden se ylitti kaikki odotukseni. Hienoa oli myös kokonaista seitsemäntoista sekunnin voitto lankomiehestä ja kymmenen minuutin etumatka appiukkoon nähden. Välineurheilu siis jälleen kerran osoittautui tehokkaaksi valinnaksi. Lenkki-into on kisailujen jälkeen pysynyt ja uusia vermeitäkin on tietenkin taas jo hankittu. Ensi vuonna tavoitellaan kahden tunnin aikaa ja loppukesästä 2013 osallistumme ainakin Pertun kanssa Helsinki City Marathonille. Siellä “nähdään”.

Kauden t-paidat

Olen jo viimeisen parin vuoden ajan ostanut kaikki t-paitani threadless-verkkokaupasta. Siellä paidat ovat asiakasyhteisön suunnittelemia ja valitsemia. Ja viikoittain ilmestyy uusia malleja. Vuosia etsin kaupoista vastaavia oivaltavilla teksteillä/kuvilla varustettuja tekstiilejä, mutta yllättävän harvoin niitä osui kohdalle. Kun muutama vuosi sitten löysin Threadlessin ja ensimmäisenä “iPhone has totally changed the way I poop” -paidan, olin kerrasta mennyttä miestä.

Nyt kun osuin reilu kuukausi takaperin kevät-aleen, lähes kaikki paidat á 9 euroa, päätin kerrankin investoida samoilla postikuluilla vähän reilumpaan läjään. Suurin osa on musiikkiaiheisia, koska todennäköisesti käytän niitä ensisijaisesti soittokeikoilla. Päädyin myös kevään hengessä perinteisen mustan sijaan vähän monipuolisempaan väriarsenaaliin. Osa paidoista on muuten edelleen myynnissä tarjoushinnalla.

I Listen to Bands That Don't Even Exist YetI Listen to Bands That Don’t Even Exist Yet – kermanvärinen yksinkertainen überhipster-tekstiprinttipaita. Design Evan Ferstenfeld


The Choir of AntarcticaThe Choir of Antarctica
– järven sininen pingviini-pianonkoskettimilla varustettu musiikkiaiheinen kesäpaita. Sopii niin linux-nörteille kuin flyygelisteille. Saatavilla myös lastenkoossa ja erittäin hauskana vauvanbodyna. Design Lim Heng Swee


Under ConstructionUnder Construction
– pahasti kesken jäänyt keltainen Lemmings-tunnelmainen tuleva raitapaita. Raksalle tai vaikka rannalle. Design Lawrence Villanueva


Music Business RemasteredMusic Business Remastered
– violetti tyylikäs lp-levy—liituraita -groovehenkinen keikkapaita sopii myös vaikka puvuntakin alle. Design Dale Edwin Murray


Runnin' RhinoRunnin’ Rhino
– henkilökohtainen ykkössuosikki. Navy-sinisellä kuntosalilla sarvikuono treenaa juoksumatolla ja kuvittelee pääsevänsä yksisarvisen mittoihin. Suoraan omasta elämästä. Design Allan Faustino


Geek ChicGeek Chic
– ruskeaa nörttieleganssia. Retrokuosin kuvioina mm. pii, pleikkarin ristikko-ohjain, roolipelinoppa yms. Design Megan Lara


Grandpa CassetteGrandpa Cassette
– männynvihreällä puistonpenkillä isoisä-kasetti muistelee nuoruuttaan iPodille. Sopii meille keski-ikäistyville setämiehille tai vaikka armeijan kurkkusalaattien alusvaatteeksi. Design Zack Finfrock


Muita hauskoja paitoja olen löytänyt mm. Übertorsosta ja Headlineshirtsistä.

5 helppoa askelta kiittämättömyyden säilyttämiseen

Amerikkalaisten perhejuhlien isä ja äiti, kiitospäivä, hurahti jälleen ohi eilen ja tänään on rapakon takana vietetty kulutushysteeristä mustaa perjantaita, vuoden massiivisinta alennusmyyntiä, tai vaihtoehtoisesti älä osta mitään -päivää. Minä en tainnut ostaa tänään mitään, mutta se ei ollut tarkoituksellista. Kumpaan sinä osallistuit? Mielestäni molempia tarvitaan. Kulutuksen ja talouskasvun varaan rakennettu yhteiskunta tarvitsee toimiakseen välillä jopa hysteerisiä kuluttajia. Toisaalta meille kaikille tekisi erittäin hyvää viettää säännöllisesti päiviä, jolloin emme tee yhtään hankintaa, vaan päin vastoin luovumme jostain ja annamme omastamme. Suurin osa ihmisistä on kysyttäessä sitä mieltä, ettei raha tuo onnellisuutta, mutta silti poikkeuksetta jokainen myöntää, että jos rahaa olisi vähän enemmän, se tekisi elämän paremmaksi. Näin ainakin kuvittelemme.

Miamin yliopiston tutkimuksen mukaan kiitollisuus on muuten erittäin terveellistä. Ihmiset, jotka ovat tietoisesti valinneet päivittäisen kiitollisen asenteen, ovat mm. terveempiä, optimistisempia, harrastavat useammin liikuntaa, saavuttavat tavoitteensa ja kestävät stressiä paremmin. Varmasti nuo seuraukset synnyttävät myös kiitollisuutta ja positiivisen kehän. Jos tämä kaikki kuulostaa sinusta liian ällöamerikkalaiselta tehokkuuden tavoittelulta, tässä muutama loistava neuvo, joiden avulla voit pysyä kiittämättömänä. Olen alun perin bongannut nämä pastori Craig Groeschelin saarnasta ja itsekin näistä joskus opettanut. Ja valitettavasti myös toteuttanut näitä omassa elämässäni säännöllisen epäsäännöllisesti.

  1. Kehitä kiittämättömyyden taitojasi.
    Vaikka sinulla olisi kuinka monta hyvää syytä olla kiitollinen, kadehdi niitä, joilla on jotain mitä sinulta puuttuu. Kun esim. katsot televisiosta sisustusohjelmaa, ajattele koko ajan, että sen ohjelmaan valitun juntin sijaan sinun pitäisi olla ilmaisen pintaremontin saaja!
  2. Vertaile itseäsi niihin, joilla on enemmän.
    Paljon enemmän! Jos olet esim. tyytyväinen kotiisi, mene asuntomessuille tai huomattavasti rikkaamman ystävän luokse ja vertaile säälittävää luukuasi hänen miljoonataloonsa. Tämä on ihan varma nakki, kiitollisuus unohtuu hetkessä.
  3. Tavoittele väliaikaista omaisuutta enemmän kuin iankaikkista.
    Ymmärräthän, että elämä on itseasiasiassa yhtä kuin omaisuutesi. Unohda ihmissuhteet, hengelliset asiat ja kestävät arvot. Elämähän on vain väliaikaista. Hanki lisää tavaraa. Mitä enemmän, sen parempi. Mitä isompaa ja kalliimpaa, sen parempi!
  4. Jos olosuhteet eivät miellytä, syytä muita.
    Esim. Jumalaa. Jos hän olisi oikeasti kaikkivaltias, sinulla olisi kaikkea mitä haluat ja olisit varmasti onnellisempi. Jos olet tyytymätön ihmissuhteisiisi, siihen ettei sinulla ole parisuhdetta tai siihen että puolisosi ei enää miellytä sinua, syytä Jumalaa!
  5. Muista aina, että ansaitset parempaa.
    Sinulla on oikeus onnellisuuteen. “Because your worth it.” Sinulla on ollut rankka elämä. Ansaitset todellakin ne uudet kengät, auton, käsilaukun, veneen, puoli litraa Ben&Jerry’s jäätelöä, mitä vain, koska olet sen arvoinen. Ja jos sinulla ei ole siihen varaa, ota velkaa ja vinguta visaa. Sinä ansaitset parempaa!

Nuo viisi periaatetta saattavat vaikuttaa huvittavilta, mutta todellisuudessa länsimaalainen yhteiskunta toteuttaa niitä antaumuksella. Ei ole siis niinkään merkitystä sillä, miten ajattelet ja miten sanot eläväsi, vaan sillä miten elät. Jos haluat kristittynä vaikuttaa ympärilläsi oleviin ihmisiin, älä sano miten tulisi elää vaan näytä se elämälläsi. Tämä on vaikea läksy, ainakin minulle.

Kylmiä soittoja Spotifysta

Jouduin pitkästä aikaa ostamaan musiikkia iTunes Storesta, kun Coldplayn uusin levy Mylo Xyloto ei tullut ollenkaan Spotifyhin. Mikä pettymys! Ei ole kysymys siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kuluttamastani viihteestä enkä missään nimessä kannata piratismia, mutta siirryin viime vuonna kokonaan musiikin vuokraukseen eli Spotifyn premium-jäseneksi.

Ymmärrän kyllä, etteivät artistit ja varsinkaan levy-yhtiöt varmasti saa samanlaista siivua teoksiensa streamauksesta kuin myynnistä, mutta en usko, että se ainakaan Coldplayn kokoluokan bändien kassassa tuntuu. Itse ainakin kuuntelen Spotifysta myös todella paljon musiikkia, josta en missään olosuhteissa olisi kuitenkaan valmis maksamaan yhtään enempää. Eli streaming-palveluiden kautta moni artisti varmasti saavuttaa paljon suuremman kuuntelijajoukon kuin vain levyjä myymällä. Tämän pitäisi olla ainakin musiikin tekijöille tärkeämpää kuin raha. Ja varmasti levy-yhtiöidenkin kannalta laillinen striimaus on paljon kannattavampaa kuin laiton piratismi!

En ole enää vuosiin juurikaan ostanut cd-levyjä. Joitakin lahjaksi tai kannatuksen vuoksi hankittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutaman vuoden ajan ostin musiikkia tiedostoina iTunes-musiikkikaupasta, mutta kun Spotify tuli, olin ihan myyty. Ostin aikaisemmin noin kerran kuukaudessa uuden levyn iTunesista hintaan 9,90 €. Saman suuruisella kuukausimaksulla saa kuunnella musiikkia rajattomasti Spotifysta, ilman ilmaisversion mainoksia ja paremmalla laadulla.

Erittäin tärkeää on myös Spotifyn toimiminen iPhoneissa. Tietokone on meillä yläkerrassa, kaiuttimet alakerrassa. Stereoihin kytketyn Airport Expressin kautta voimme soittaa musiikkia langattomasti kaikista Applen laitteista, niin yläkerran iMaciltä kuin sekä minun että vaimon iPhoneista. Automme stereoihinkin saa nykyään musiikin puhelimesta bluetoothin kautta ilman johtoja, joten Spotify on käytössä myös siellä. Älyttömän kätevää. Toyotan soitin osaa jopa jatkaa soittamista siitä, mihin se on edellisellä kerralla loppunut.

Yksi hyvä puoli Spotifyssa on myös sen sosiaalisuus ja nykyään myös mahdollisuus liittää se kätevästi Facebookkiin. Olen bongannut monta itselleni uutta artistia kavereiden seiniltä! Myös toisten soittolistojen tilaaminen tai julkisten yhteisten listojen kokoaminen on hauska tapa tutustua musiikkiin ja ihmisiinkin. Spotifyn suosittelemat uudet julkaisut ja top listat tulee myös aina välillä katsottua läpi uuden hyvän musiikin löytämisen toivossa.

Kannettava tietokoneeni hajosi alkusyksystä. En ollut fiksuna poikana varmuuskopioinut musiikkitiedostoja ollenkaan, koska ne olisivat vieneet liikaa levytilaa ja kaikki niistä löytyi kuitenkin Spotifysta. Olimme myös myyneet pois lähes kaikki cd-levyt, koska niiltäkin musiikki oli siirretty tietokoneelle. Ainoastaan edelliseen iPhoneen jääneet tiedostot onnistuin palauttamaan puhelimen varmuuskopiosta. Niinpä vapauduimme koneen hajoamisen myötä puolivahingossa melkein kokonaan “musiikin omistamisesta”. Olisin valmis luopumaan myös kaikista kirjoista ja elokuvista, mikäli ne olisi yhtä kätevästi digitaalisesti saatavilla kuukausimaksua vastaan.

Kaikesta edelläolevasta johtuen siis säikähdin todella, kun edellisviikolla luin uutisen, että yli 200 levy-yhtiötä olisi poistumassa Spotifysta! Kysymys oli kuitenkin vain joistakin pienistä elektronisen- eli omasta näkökulmastani marginaalimusiikin firmoista. Ja ilmeisesti heilläkin on uudet neuvottelut käynnissä paremmasta korvauspolitiikasta, joten ei siis syytä huoleen. Täytyy vain toivoa, että Spotifyn Sean Parkerin luotsaama amerikanvalloitus onnistuu ja loputkin hanttiin laittavat bändit ja levy-yhtiöt lähtevät mukaan nykyaikaan.

Niin ja se levy? Sehän on tietenkin loistava! Kuin stadion olohuoneessa.
sähköpaimen suosittelee

Täytyy olla parempi tapa

20111123-211242.jpgSain minäkin isänpäivälahjaksi Steve Jobsin elämänkerran. Mahdottoman paksu kirja (400 ss.), mutta mukaansatempaavasti kirjoitettu. Ensimmäiset sata sivua ehdin viime viikonloppuna lukaista. On se ollut merkillinen mies pienestä pitäen. Huippuälykäs ja suorastaan nerokas, mutta kuten monet kaltaisensa, myös aikamoinen monsteri ihmissuhdeasioissa. On mielenkiintoista, miten harvoin huippuäly ja tunneäly kulkevat käsikkäin.

Minulle on tullut jo ennen kirjan lukemista tärkeäksi Steven eräs kuuluisa lausahdus: “There must be a better way.” — Täytyy olla parempi tapa. Oli kysymys sitten tietokoneen fyysisestä rakenteesta tai sen käytettävyydestä, Apple on löytänyt johtajansa kanssa parempia tapoja tehdä asioita. Monikaan firman tuote ei ole heidän itsensä ensimmäisenä keksimä, mutta Apple onkin keskittynyt tekemään samoja asioita paremmin.

Kuinka usein sinä tyydyt arkipäiväisissä haasteissa tai suuremmissa ongelmissa tavanomaisiin ratkaisuihin? Onko sinulla tapana jäädä mukavuusalueelle ja tehdä asiat totutulla tavalla vain, koska ajattelet, että se vaatii vähemmän ponnistelua? Minä ainakin joudun usein haastamaan itseäni ja omaa tekemistäni – täytyy olla joku parempikin tapa! Osittain on kyse varmasti insinöörimielen kaipuusta optimoida kaikkea mikä liikkuu ja vaarana voi tietysti olla liiankin kuluttava pyrkimys täydellisyyteen kaikessa. On hyvä erottaa asiat, joissa riittävän hyvä on todellakin riittävän hyvä, niistä, jotka voi ja on syytä tehdä paremmin.

Jälleen myös seurakuntaelämässä tähän törmätään erittäin usein. Meillä on edelleen käytössä monia joskus hyväksi havaittuja toimintamuotoja tai keinoja, joiden tekemistä on jatkettu vuosikymmeniä vain, koska kukaan ei ole uskaltanut ottaa vastuuta niiden kehittämisestä tai lopettamisesta toimimattomina. Liian usein kuulee ajatuksia siitä, miten näin on aina ennekin tehty tai miten suuri laiva kääntyy hitaasti ja pienin peräsimen liikkein tai miten pienet varovaiset muutokset johtavat suuriin muutoksiin, mutta se ei ole koko totuus. Oikeasti suuret muutokset vaativat suuria muutoksia! Täytyy olla parempi tapa!!

Kotiteatteri 1.0

Samsung UE55D7005

[VAROITUS: sisältää teknologiapornoa]

Päätimme perinteisesti sijoittaa osan talokaupoista tulevista tuotoista jo vähän etukäteen ja hankkia ensimmäisen kunnon telkkarimme, joten Kotistereot 3.0 alkavat viimein päivittyä Kotiteatteri 1.0:ksi. Edellisestä stereohankinnastahan ei olekaan kuin kaksi vuotta. Alkuperäinen ajatus oli ostaa kerrankin parasta mitä löytyy eli Samsungin 8-sarjan 55-tuumainen 3D led-tv. Sen kahden ja puolen tuhannen euron hinta vaikutti vielä joten kuten mahdolliselta. Tuota isommat ruudut olivat järjettömän paljon kalliimpia. Kuinka ollakaan Gigantin mainoslehdessä oli kuitenkin samoihin aikoihin 7-sarjalaisesta sopiva tarjous ja kun pienen googlettamisen jälkeen selvisi, että erona tuossa on lähinnä muoviset kehykset alumiinisten sijaan, päädyinkin siihen. Olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen.

Yamaha RX-V667

Löysin myös viimein kohtuuhintaisen vahvistimen Genelecien kaveriksi. Kynnyskysymyksenä on ollut pre-out -lähdöt, joista vahvistamattoman signaalin saa suoraan ulos aktiivikaiuttimille. Tähän asti on tullut vastaan vain huippukalliita kotiteatteriesivahvistimia, mutta sattumalta huomasin DVDPlazan keskusteluista, että Yamahan viime vuoden keskiluokan malleista nuo lähdöt löytyy. Kyseisiä laitteita ei kovin montaa enää Suomessa ollut myynnissä, mutta Espoon Koneboxista löytyi vielä viimeinen mallikappale RX-V667:sta ja sitä piti tietysti lähteä hakemaan välittömästi. Siihen on mahdollisuus sitten lisätä kaiuttimia vaikka yksi kerrallaan. Pykälää kalliimpaa mallia 767:aa muuten näyttää löytyvän vielä pari kappaletta erittäin hyvällä hinnalla, joten jos olet asian äärellä, toimi nopeasti. Tämän vuoden vastaavista malleista (671 ja 771) ei noita lähtöjä enää löydy, vaan joudut siirtymään järeämpään luokkaan ne saadaksesi.

Seuraavana hankintalistalla on 3D Blu-ray soitin, joko kovalevyllä tai ilman, eli joko Samsungin 7- tai 8-sarjalainen. Tosin noita nättejä seiskoja ei tällä hetkellä näytä enää olevan edes Samsungin sivuilla, lieneekö uusi malli tulossa. Tarkoitus on myös päivittää kaiutinpuolta ainakin keskikaiuttimella ja subbarilla. Tuota omistamaani 6020A-sarjaa ei enää tehdä, mutta 8020B:t ovat täysin vastaavat. Pitkän tähtäimen unelmana on laittaa eteen hieman järeämmät pöntöt, esim. 8030A:t tai jopa 8040A:t ja siirtää nuo pienemmät sitten surround- ja takakaiuttimiksi. Olen myös jo pitkään odottanut Genelecin uusinta 5051A-subbaria myyntiin ja jouluksi sitä pitäisi kuulemma olla saatavilla. No ei ole ainakaan vielä tullut St. Paul’s Soundista tietoa asiasta. Sieltä muuten irtoaa Genelecit Suomen ja jopa Saksan parhailla hinnoilla!

Vähemmän on enemmän

Vaikka olenkin kesällä normaalipalkkaiseen työhön päästyäni melkein siirtynyt kulutustottumuksiltani minimalistisesta tavoitteesta maksimalismiin, olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäinen on jälkimmäistä parempi. Mitä vähemmän omistamme, sitä vähemmän omaisuutemme omistaa meidät.

Vuoden takainen sadan tavaran hankkeeni ei ihan onnistunut, mutta paljon ei enää tavoitteesta puuttunut. Sittemmin mm. pukupakko uudessa työssä on laittanut vaatekaappia sen verran uusiksi, että ollaan palattu lähtöruudun kautta kohti ääretöntä ja sen yli. Toki paljon on jälleen kaapissa tavaraa, jota ei tule käytettyä ollenkaan, joten muuton yhteydessä on taas hyvä hetki tehdä inventaariota ja lahjoittaa eteenpäin tai heittää pois tarpeetonta. Tähän asti olemmekin muuttaneet vähintään kahden vuoden välein ja aina on löytynyt varastoista hämmästyttävän paljon hävitettävää tavaraa.

Mitä tarpeetonta tavaraa sinulle on kertynyt? Oletko kokeillut, miten vapauttavaa on päästä turhasta rojusta eroon? Suosittelen kaikille henkisen “muuttokuorman” tekemistä säännöllisesti: ala tehdä listaa asioista, joita oikeasti tarvitset ja käytät päivittäin. Mieti, mitä ehdottomasti ottaisit mukaan, jos muuttaisit vaikkapa toiselle puolelle maapalloa? Mistä olisit valmis luopumaan?

Seuraavan kerran, kun lähdet shoppailemaan lisää omaisuutta, pysähdy hetkeksi ja mieti motiivejasi hankinnoillesi. Tarvitsetko oikeasti kolmet lenkkarit tai uusimman teknisen vempeleen, vai haluatko vain saada sen. Ja jos haluat, niin miksi? Koetko hyvänolon-, turvallisuuden- tai hyväksynnän tunteita, kun saat ostaa jotain uutta? Mistä se mahdollisesti kertoo?

Jos luopuminen tuntuu haastavalta, aloita vaikka kokeilemalla kuukauden dieettiä siten, että saat ostaa jotain uutta vain, jos samalla hävität kaksi vanhaa tavaraa.

Välineurheilua

Omena päivässä?

Mikä sinut saa lähtemään lenkille tai keräilemään treenivarusteita laukkuun? Liikunnasta tuleva hyvä fiilis, raittiin ilman tarve, treenikaverien loistava seura, halu hikoilla, tulevat kisat, kaikki edellämainitut vai joku-muu-mikä? Minulle urheilu on ollut lapsesta asti jostain syystä melko vastenmielistä. Enkä siksi tietysti pärjännyt missään lajissa. Joten negatiivinen noidankehä oli valmis. Lisäksi minulla oli lapsena kaksi loistavaa liikunnanopettajaa – toinen himohiihtäjä ja toinen fanaattinen jalkapalloilija. Ja molemmat onnistuivat työssään täydellisesti: olen aina inhonnut erityisesti sekä hiihtoa että jalkapalloa.

Vasta aikuisena innostuin lenkkeilystä. Löin vaimon kanssa vetoa joskus vuosia sitten, että saan pudotettua kymmenen kiloa silloisesta ylipainostani, ja jos onnistun, saan ostaa itselleni elämäni ensimmäisen Applen Macin. Tehokkaimmaksi keinoksi havaitsin hölkkäämisen, joten sitä sitten tehtiin oikein olan takaa. Vuoden mittaiseksi kuviteltu projekti oli valmis viidessä kuukaudessa. Ehkä juuri siksi sydämessäni on ollut aina siitä asti erityinen paikka Applen tuotteille, “ensilantti” oli ansaittu hiellä, kyynelillä ja välillä jopa veren maku suussa.

En tiedä johtuuko tuosta projektista vai teknisestä suuntautuneisuudestani, mutta siitä asti paras keino, jonka olen löytänyt itseni motivoimiseksi lenkille, on kaikki urheiluun millään tavoin mahdollisesti liitettävissä oleva teknologia. Ensimmäisenä iPod Shuffle lenkki-dj:ksi musiikkia soittamaan. Sitten ensimmäinen sykemittari, Polar F4. Seuraavaksi ensimmäiset Asicsin kenkäni, juoksusukat, tekniset kuidut, lämpökerrastot, juomapullovyö ja lopulta jopa juoksutrikoot! iPhonen myötä monenlaiset seuranta-aplikaatiot ja nettipalvelut toisensa perään ovat tulleet tutuiksi, viimeisimpänä Villen innostamana Sports Tracker, sen nokialaisesta taustasta huolimatta.

Myönnän siis auliisti, että olen auttamattomasti parantumaton välineurheilija. Ongelmana tässä lajissa on vain se, että jokainen uusi innovaatio muuttuu hyvin pian arkiseksi, eikä enää itsessään innosta lenkille. Aina tarvitaan siis jotain uutta. Ja toisaalta alan muistuttaa lenkille lähtiessä terminaattoria kaikkien härveleideni kanssa. Ehkä olen vain jotenkin valuvikainen. Mutta toisaalta, jos saan pidettyä kunnostani huolta (pun intended) hankkimalla uudet välihousut tai puolentoista euron kännykkäohjelman, ehkä se on sen arvoista? Mikä sinua liikuttaa?

Hoover – Damn! Dyson – Holyfield!!

Dyson DC29 Origin

Meidän muutaman vuoden ikäisen imurimme Hooverin pato murtui lopullisesti joitakin viikkoja sitten juuri strategisella hetkellä, ensimmäistä asuntonäyttöä edeltävänä päivänä suursiivouksen alkuminuuteilla. Imurin letku oli jo molemmista päistä paikattu roudausteipillä ja vehje kävi niin kuumana, että se oli sammuillut säännöllisesti, ilmeisesti räjähdysvaaran vuoksi, jo parilla edelliselläkin siivouskerralla. Nyt härvelin pitämä meteli, imutehon häviäminen ja varoitusvalojen joulukuusimainen vilkkuminen säikäyttivät meidät lopullisesti, emmekä uskaltaneet käyttää sitä enää hetkeäkään. Hätä ei lue lakia, syöksyin Giganttiin pölypilvessä.

Olin jo suunnitellut aiemmin, että seuraava meille hankittava imuri saisi olla pussiton, mieluiten Dyson, koska se kuulostaa riittävän raskassarjalaiselta. Onneksi paikallisessa tekniikan ihmemaassa oli yksi kappale klassista mallia jäljellä. Ei muuta kuin laatikko kainaloon ja ghostbusters paikalle kriisitilanteeseen. Autossa tuli yhtäkkiä mieleen, että “no nyt ne pölypussit unohtui”, kunnes valo syttyi. Ei enää ikinä monivalinta-arpajaisia kilometrien mittaisen pölypussirivistön edessä!

Imuri oli helppo koota ja vaikutti sopivan järeältä ja kestävältä. Teleskooppiputki tuntuu asialliselta, mutta on yllättävän painava. Selkä menikin hieman jumiin oudoksesta ensimmäisellä imurointikerralla. Dyson on erittäin tehokas ja vähintään yhtä äänekäs. Haamujengimäisen ulkonäkönsä vuoksi se vaikuttaa kaikin puolin miesten imurilta. Lisähinnalla on saatavana muutamaa erikoismallia toki myös tyttöjen väreissä. Vehkeessä on viiden vuoden takuu, joten jos se sen kestää ja vielä ilman pölypussien mukanaan tuomaa lisävaivaa ja -kuluja, saa hieman korkeammalle hinnalle myös loppujen lopuksi reilusti vastinetta.

Vinkkejä kaamoksen torjuntaan

Järjestimme vaimon kanssa muutama viikko sitten myynnissä olevaa kotiamme ensimmäistä asuntonäyttöä varten ja siivosimmekin hieman tavallista paremmin. Lapset touhusivat ulkona ja me hääräsimme sisällä nopeasti mutta tehokkaasti. Kun kaikki oli suunnilleen paikoillaan ja paperipinot yms. sedimentoituneet kasat pöytien nurkilta purettu tai piilotettu kaappeihin, suorastaan hämmästyimme miten viihtyisää ja tilavan näköistä meillä olikaan. Tuli aivan sääli myydä kotiamme pois.

Kävimme itse useammassakin asuntonäytössä, kun etsimme uutta kotia, ja täytyy todeta, että kaikki eivät olleet vaivautuneet edes siivoamaan asuntoaan myynninedistämistarkoituksessa. Vaikutus oli lähtemätön. Kauniskaan koti ei näytä hyvältä likaisena tai täyteen ahdettuna, kun taas puhtaus ja järjestys saavat hieman puutteellisemmankin asunnon näyttämään paljon paremmalta. Vaikka ei varsinaiseen sisustavien-televisiohomojen-stailaukseen olisikaan halua, varaa tai mahdollisuutta, pienelläkin vaivalla saa tuloksia aikaan.

Reilu viikko takaperin innostuin vielä pyöräyttämään olohuoneemme ympäri, kun uusi tv ei mahtunutkaan vanhaan hyllyyn ja tarvitsi uuden paikan. Huomasimme, että koko alakerta vaikuttaa nyt huomattavasti tilavammalta ja entistä käytännöllisemmältä niin lasten touhuihin kuin vieraiden vastaanottoon. Harmittaa vain, kun emme aikaisemmin keksineet uudelleenorganisointia.

Jos syksyn synkkyys ja raskas kaamosarki meinaa saada selkävoiton, kannattaa yksi lauantaipäivä uhrata kodin saattamiseksi asuntonäyttökuntoon. Vaikka ei kiinteistökuningatarta aikoisikaan kutsua paikalle, on virkistävää huomata, että kotihan on oikeasti viihtyisä ja avara. Vaihda muutaman huonekalun paikkaa, tee suursiivous ja heitä pois vuosien varrella kertynyttä turhaa tavaraa ihan kuin olisit muuttamassa. Lupaan, että virkistyt. Ja mahtuu sitten taas joululahjaksi hankittavat uudet lelutkin paremmin nurkkiin. Me totesimme vaimon kanssa, että täytyy jatkossakin toimia näin ainakin kerran vuodessa, koska aikomuksemme on vähentää muuttotahtia entisestään, jolloin pakollisia muuttosiivoja ei tule enää niin usein tehtyä.

Jos pimeys ahdistaa, kokeile Korpialttarin kommenttiosastolta bongattua vinkkiä: vaihda 6500 kelvinin kylmät “kirkasvalolamput” pariin huoneeseen ja pidä niitä päällä päiväsaikaan. Iltaisin kannattaa vaihtaa kynttilöihin ja lämpimämpään valoon. Jos muuten istut tietokoneen äärellä myöhään, kannattaa kokeilla f.lux -ohjelmistoa, joka muuttaa ruudun värin myös lämpöisemmäksi auringonlaskun jälkeen. Näin et häiritse elimistön luontaista vuorokausirytmiä liian kirkkaalla valolla. Ei tosin sovi kuvankäsittelijöille, mutta esim. tällaiseen iltabloggailuun mainiosti.

Mitäs vinkkejä sinä voisit antaa kaamosta vastaan?

Miten olisi auton osto?