Omena päivässä?
Vasta aikuisena innostuin lenkkeilystä. Löin vaimon kanssa vetoa joskus vuosia sitten, että saan pudotettua kymmenen kiloa silloisesta ylipainostani, ja jos onnistun, saan ostaa itselleni elämäni ensimmäisen Applen Macin. Tehokkaimmaksi keinoksi havaitsin hölkkäämisen, joten sitä sitten tehtiin oikein olan takaa. Vuoden mittaiseksi kuviteltu projekti oli valmis viidessä kuukaudessa. Ehkä juuri siksi sydämessäni on ollut aina siitä asti erityinen paikka Applen tuotteille, “ensilantti” oli ansaittu hiellä, kyynelillä ja välillä jopa veren maku suussa.
En tiedä johtuuko tuosta projektista vai teknisestä suuntautuneisuudestani, mutta siitä asti paras keino, jonka olen löytänyt itseni motivoimiseksi lenkille, on kaikki urheiluun millään tavoin mahdollisesti liitettävissä oleva teknologia. Ensimmäisenä iPod Shuffle lenkki-dj:ksi musiikkia soittamaan. Sitten ensimmäinen sykemittari, Polar F4. Seuraavaksi ensimmäiset Asicsin kenkäni, juoksusukat, tekniset kuidut, lämpökerrastot, juomapullovyö ja lopulta jopa juoksutrikoot! iPhonen myötä monenlaiset seuranta-aplikaatiot ja nettipalvelut toisensa perään ovat tulleet tutuiksi, viimeisimpänä Villen innostamana Sports Tracker, sen nokialaisesta taustasta huolimatta.
Myönnän siis auliisti, että olen auttamattomasti parantumaton välineurheilija. Ongelmana tässä lajissa on vain se, että jokainen uusi innovaatio muuttuu hyvin pian arkiseksi, eikä enää itsessään innosta lenkille. Aina tarvitaan siis jotain uutta. Ja toisaalta alan muistuttaa lenkille lähtiessä terminaattoria kaikkien härveleideni kanssa. Ehkä olen vain jotenkin valuvikainen. Mutta toisaalta, jos saan pidettyä kunnostani huolta (pun intended) hankkimalla uudet välihousut tai puolentoista euron kännykkäohjelman, ehkä se on sen arvoista? Mikä sinua liikuttaa?
