Kategoria-arkisto: yleinen

Mar 30 2011

Job’s done!

Uskomatonta, mutta totta! Bloggauskuu onnistui yhtä päivää ja eilistä lievää uuvahtamista lukuun ottamatta hienosti! Olen äärimmäisen innoissani. Sain itseäni niskasta kiinni lähes joka päivä, ja savolaisen projektin kesytettyä. Jokainen teksti oli todellakin vain aloittamista vaille valmis. Kuten kerroin, hidastan päivitystahtia nyt hieman, mutta toivottavasti en paljon. Koska kirjoittamisesta on nyt tullut jokapäiväinen tapa, pyrin tekemään sitä edelleen joka päivä. Osan julkaisen, kaikkea en.

Kirjoittelun lomassa tuli blogin ulkoasu laitettua mieleeseeni kuntoon. Sopivasti eye candyä, mutta kuitenkin minimalistinen linja. Siihenkin sopii ottaa kantaa ja antaa ehdotuksia varsinkin käytettävyyden näkökulmasta. Löytyykö blogista se mitä etsit, helposti? Onko kirjoitusten aiheet muuten millään lailla kiinnostavia? Päivittäisten kävijöiden määrät ovat hieman vaihdelleet, mutta melko tasaista on ollut, joten siitä ei voi paljon päätellä eri tyyppisten aiheiden kiinnostavuutta.

Tilastoista vielä sen verran, että kuukauden kokonaiskävijämäärä on tällä hetkellä 1.824, mikä on edellisen vuodenvaihteen sunnuntaidebattien jälkeen ennätys. Pitkään aikaanhan blogi ei ollutkaan päivittynyt säännöllisesti, joten eipä tätä juuri kukaan käynyt lukemassakaan. Tavoitteena vuoden vaihteeseen mennessä on edelleen sata kävijää päivässä eli noin kolme tuhatta yhteensä. Se on aika kova tavoite ja vaatii kyllä aihevalinnoilta osumia, mutta yritetään ainakin.

Kiitos jokaiselle kävijälle ja lukijalle mukana olemisesta bloggauskuussa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti sähköpaimen löytää ensi vuoden aikana oman äänen ja aktiivisen lukijakunnan, joka uskaltaa myös kommentoida ja ottaa kantaa kirjoituksiin. Suurkiitos myös Verbaalisen Velodromin Villelle, joka tarttui haasteeseen ja lähti mukaan! Villellä bloggauskuu on ainakin kävijätilastojen valossa ollut vielä selkeästi suurempi menestys kuin itselläni. Onneksi olkoon!

Jos et vielä koe oloasi kiitellyksi, voit katsoa virallisen kiitosvideon.

Mar 29 2011

Nyt ei vaan tuu mitään

Tänään ei vaan lähde. Ei aina ole pakko, jos ei taho. Jos keskimäärin hommat tulee hoidettua riittävän hyvin, niin joskus on varaa vähän löysätä. Sillä sitä sitten huomenna taas jaksaakin paremmin. Syksyn synkkyyteen ja kaamosväsymykseen ei auta kuitenkaan se, että jää kokonaan peiton alle ja toivoo, että kohta on kevät. Kannattaa ennemminkin liikkua ja treenata, syödä hedelmiä ja vitamiineja ja ottaa jopa jokin uusi haaste työn alle.

Välillä tulee kuitenkin niitäkin päiviä, että on vain parasta laittaa kaikki laitteet ja ennen kaikkea kiire hetkeksi offille, sytyttää kynttilä ja kääriytyä peittoon sohvalle lataamaan pattereita vaikka koko illaksi. Siitä voi sitten kieriä ajoissa nukkumaan ja aamulla kaikki on jo paremmin. Asioilla on tapana järjestyä ja jos ei ennemmin niin sitten myöhemmin.

Kovin usein pysähtymiseen ei ole aikaa, mutta usein pienikin istahtaminen kiireen keskellä voi auttaa. Laita hetkeksi silmät kiinni ja hengitä kymmenen kertaa syvään. Jos sinulla on lemmikki, sen rapsuttaminen kuulemma vähentää stressiä. Tai ota lapset syliin halimaan ja juttelemaan mukavia. Kyllä se siitä!

Mar 20 2011

Sinne ja takaisin

Muutto takaisin Pohojammaalle lähestyy. Asunnonmyyntikuviot eivät ole ihan vielä varmistuneet, mutta hyvää vauhtia asettumassa. Suunnitelma-A on edelleen voimassa eli muutamme näillä näkymin vuoden vaihteessa Seinäjoelle. Olemme asuneet yli kymmenen, melkein viisitoista vuotta muualla ja paluumuutto ei ole ollut varsinaisesti suunnitteilla, mutta käynyt kyllä ohimennen mielessä aina satunnaisesti erilaisissa saumakohdissa. Nyt tuntuu siltä, että aika on kypsä.

Olemme viettäneet täällä kuluneen viikonlopun mummilassa rentoillen ja pienimmäisen synttäreitä juhlien. Hienoa, kun isovanhempien lisäksi vähän muutkin sukulaiset pääsivät osallistumaan juhliin. Tuntuu hassulta ajatella, että seuraavatkin juhlat vietetään täällä kotikaupungissa, mutta omassa kodissa.

Ajelin eilen aamupäivällä ympäri kylää aikaa kuluttaen, kun rouva suoritti shoppailuja. Joka kaupassa oli kuulemma jonoa ja kova tungos. Ilmeisesti jouluostoskadotus on jo alkanut. Suuri väkimäärä tuntui minusta vain hyvältä, koska muistikuva nuoruuden Seinäjoesta lauantaisin on aika autio ja tyhjä. Täällähän tuntuukin olevan elämää! Onhan kaupunki toki kasvanutkin kovasti ja kuntaliitoksilla on saatu ostopelaajia niin, että väkilukuin alkaa vaikuttaa jo uskottavalta.

Kaikin puolin karu on maisema kuitenkin edelleen. Ainutlaatuinen 70-luvun arkitehtuurista kukoistava keskusta-alue saattaa japanilaisen turistin näkökulmasta olla erittäin viehättävä, mutta omasta mielestäni se on kyllä yksi rumimpia. Tuskin Lahtikaan on Suomen kauneimmat keskustat -rankingissa kovin korkealla sijalla, mutta pakko on myöntää, että on se ainakin minun silmissä kaunis tähän verrattuna.

Kaupungin karuus kuitenkin jotenkin kotoisalla tavalla vetää puoleensa. Ehkä on enemmän kysymys tuttuudesta. Lähes joka puolelta on satunnaisia muistikuvia ja kaikki tuntuu jotenkin omalta. Ilmeisesti vanhuus on alkanut väijyä, kun paluu juurille on tullut tärkeäksi. Ja kohtahan sitä ollaankin jo keski-iän kynnyksellä. Ajatus siitä, että saa näytää omille lapsille paikkoja ja kertoa, että tuossa isi kävi koulua tai kaatui ensimmäisen kerran pyörällä, tuntuu hyvältä. Ihan kuin jokin ympyrä sulkeutuisi ja omat lapset liittyisivät elävämmin osaksi esi-isien ja -äitien ketjua. Onneksi olemme olleet välillä poissa, niin nyt tuntuu hyvältä palata.

Mar 19 2011

Penkkiurheilun suomenmestaruus

Päätin yllättää tänään itseni kansainvälisen miestenpäivän kunniaksi ja suuntasin aikuiselämäni ensimmäistä kertaa penkkiurheilemaan. Joskus junnuna olen viimeksi seurannut mitään lajia paikan päällä katsomosta enkä nyt televisiostakaan ole vuosiin katsonut juuri muuta urheilua kuin jääkiekon mm-kisat. Olen itseasiassa, jos en Suomen, niin ainakin Euroopan huonoin penkkiurheilija.

Ystäväni arkkipiiska Lehtola oli tänään led-screenin käyttömestarina Seinäjoen Peliveljien pelissä ja niinpä löysin itseni salibandykentän laidalta vip-katsomon eturivistä. Ja mikäs siinä oli katsoessa, kun kotijoukkue vei vierasta kuin pässiä säkissä ja sikaa narussa. Alusta asti oli peli erittäin tiukasti SPV:n näpeissä ja loppulukemat oli komeat 10-2. Ihan siinä heikkolahjaisempikin penkkiurheilija alkoi innostua. Tässähän voi kotikaupunkiin palaamisen ohessa alkaa jopa harkita uuden harrastuksen aloittamista.

Oli yllättävän hauskaa tuntea nahoissaan peliä edeltävä jännitys ja kotiyleisön riemu verkon soidessa jo toisella peliminuutilla. Peliveljien ylivoimaisuus alkoi tietysti laimentaa jännitystä pelin edetessä, mutta kyllä jokainen maali sai voittamisen kulttuurin kuplimaan rinnassa. Tästähän voisi vaikka oppia tykkäämään.

En tiedä miksi en ole aikaisemmin juurikaan urheilun seuraamisesta innostunut. Varmaan on kysymys samoista traumoista, joiden vuoksi en itsekään ole juuri urheilua harrastanut. Täytyy ottaa ensi vuoden projektiksi molempien tasapainoinen lisääminen. Kotikatsomoon on hommaan sopiva ruutukin jo hankittu. Jospa sitä voisi vielä vanhakin innostua – rakkaudest lajiin.

Mar 18 2011

Vähemmän on enemmän

Vaikka olenkin kesällä normaalipalkkaiseen työhön päästyäni melkein siirtynyt kulutustottumuksiltani minimalistisesta tavoitteesta maksimalismiin, olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäinen on jälkimmäistä parempi. Mitä vähemmän omistamme, sitä vähemmän omaisuutemme omistaa meidät.

Vuoden takainen sadan tavaran hankkeeni ei ihan onnistunut, mutta paljon ei enää tavoitteesta puuttunut. Sittemmin mm. pukupakko uudessa työssä on laittanut vaatekaappia sen verran uusiksi, että ollaan palattu lähtöruudun kautta kohti ääretöntä ja sen yli. Toki paljon on jälleen kaapissa tavaraa, jota ei tule käytettyä ollenkaan, joten muuton yhteydessä on taas hyvä hetki tehdä inventaariota ja lahjoittaa eteenpäin tai heittää pois tarpeetonta. Tähän asti olemmekin muuttaneet vähintään kahden vuoden välein ja aina on löytynyt varastoista hämmästyttävän paljon hävitettävää tavaraa.

Mitä tarpeetonta tavaraa sinulle on kertynyt? Oletko kokeillut, miten vapauttavaa on päästä turhasta rojusta eroon? Suosittelen kaikille henkisen “muuttokuorman” tekemistä säännöllisesti: ala tehdä listaa asioista, joita oikeasti tarvitset ja käytät päivittäin. Mieti, mitä ehdottomasti ottaisit mukaan, jos muuttaisit vaikkapa toiselle puolelle maapalloa? Mistä olisit valmis luopumaan?

Seuraavan kerran, kun lähdet shoppailemaan lisää omaisuutta, pysähdy hetkeksi ja mieti motiivejasi hankinnoillesi. Tarvitsetko oikeasti kolmet lenkkarit tai uusimman teknisen vempeleen, vai haluatko vain saada sen. Ja jos haluat, niin miksi? Koetko hyvänolon-, turvallisuuden- tai hyväksynnän tunteita, kun saat ostaa jotain uutta? Mistä se mahdollisesti kertoo?

Jos luopuminen tuntuu haastavalta, aloita vaikka kokeilemalla kuukauden dieettiä siten, että saat ostaa jotain uutta vain, jos samalla hävität kaksi vanhaa tavaraa.