Hyvää tätä vuotta. Hieman hitaalla liekillä tämä käynnistyy, mutta sitäkin varmemmin. Olen todennut eri yhteyksissä, että viime vuosi oli monella tasolla elämäni paras. Silti odotan alkaneelta vuodelta vielä enemmän.

Huomasin kuitenkin viime vuotta sulatellessa, että ilmeisesti ikä alkaa painaa ja vauhti hidastua, kun emme saaneet uutta kotia, uutta autoa, uutta työpaikkaa emmekä uutta vauvaa. Tähän asti joka vuosi vähintään yksi, yleensä useampi, edellä mainituista on toteutunut. Ehkä harvinainen stabiilius tekikin kuluneesta vuodesta niin mukavan. Toisaalta töiden ja seurakunnan näkökulmasta tapahtuikin ehkä enemmän eteenpäin menemistä kuin kaikkien tähänastisten työvuosien aikana yhteensä.

Mitä sitten opin viime vuonna? Tässä muutamia päällimmäisiä ajatuksia:

1) Vision voima on käsin kosketeltava.
Selkeä näky siitä, mikä on elämämme tarkoitus ja juuri meille paras tapa täyttää se niin omassa elämässä kuin esimerkiksi seurakunnassakin, on todella voimakas eteenpäin vievä voima. Selkeää näkyä vasten arkinen ahertaminenkin alkaa näyttäytyä oikeassa valossa ja järkevästi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen motivoi jälleen pyrkimään parempaan.

2) Parisuhde paranee pienillä asioilla
Tähän olen uskonut aina, mutta jälleen syksyn aikana töiden ja flunssakierteiden painessa päälle tuli todistettua, että loppu viimein melko pienet ja simppelit jutut saattavat nostaa tunneilmastoa plussan puolelle. Löysimme vaimon kanssa mm. jokaviikkoisen treffeillä käymisen riemun. Meillä ei ole lastenhoitajia, mutta joka sunnuntai-ilta, kun lapset on laitettu nukkumaan istumme hetken lähekkäin kynttilän valossa, katselemme toisiamme silmiin ja juttelemme arjen yläpuolella olevista asioista, suunnitelmista, haaveista ja unelmista. Pahimpina sairasteluviikkoina taisi tosin treffitkin jäädä välistä, mutta niistäkin ajoista selvittiin, kun suhde oli paremmalla tasolla kuin koskaan. Löysimme myös yhteisen harrastuksen parisuhdeblogista (Kanssasikahleisiin), johon aiomme kirjoittaa tänä vuonna viikoittain.

3) Minimalismi miellyttää minua
En ole mikään askeesin kannattaja, mutta kun ympärillä on jatkuvasti kasoittain pienten naisten tavaraa, olen huomannut kaipaavani tyhjää tilaa ja avaruutta. Pyrin syksyn ajan karsimaan henkilökohtaista omistamistani 100 asiaan, mutta en päässyt vielä tavoitteeseen. Vuodenvaihteen lista näyttää 125:tä. Edelleen suunta on vähempään ja olen tyytyväinen, että sain kuitenkin karsittua omasta painolastistani 57 tavaraa. Alkaneen vuoden aikana pyrin luopumaan myös lopuista fyysisistä kirjoista ja hankkimaan niitäkin jatkossa vain digitaalisessa muodossa.

4) Kirjoittaminen on ajattelun jalostunein muoto
Jostain syystä minulla on ollut aina todella korkea kynnys kirjoittamisen aloittamiselle. Sain kirjallisista tehtävistä hyviä arvosanoja jo koulussa, mutta silti aloitusrima tahtoo olla edelleen niin korkealla, että moni hyvä projekti on aloittamista vaille valmis. Kuluneen vuoden aikana opiskelutehtävien, satunnaisen bloggaamisen ja varovasti käynnistellyn päiväkirjanpidon vaikutuksesta olen pikku hiljaa alkanut päästä kirjoittamiseen paremmin kiinni. Olen myös innostunut opiskelusta ja lukemisesta enemmän kuin koskaan. Ehkä luontainen mukavuudenhalu ja laiskuus on tähän asti hidastanut turhan “jalostunutta ajattelua”, mutta tänä vuonna aion kirjoittaa asioita muistiin lähes päivittäin ja julkisiin blogeihinkin ainakin kerran viikossa.

Opin toki paljon muutakin, mutta nämä nyt nousi mieleen. Mitä sinä opit viime vuoden aikana?