Tag Archives for elämänhallinta

Life, out of the box

life out of the box?Ihminen tarvitsee paikan, jota kutsua kodiksi. Kohta kolme viikkoa on asuttu oman katon alla ja asunto on todella tuntunut kodilta alusta asti. Kolme kuukautta “toisten nurkissa” teki tehtävänsä ja arvostus omaa rauhaa, arkea ja elämää kohtaan nousi jälleen itsestäänselvyydestä luksukseksi.

Muutto sujui yllättävän kivuttomasti. Olemme muuttaneet avioliittomme aikana yhdeksän kertaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa turvauduimme oikeaan muuttofirmaan. Lähdimme torstaina Lahteen pakkaamaan tavaroita ja lainalaatikkopino odotti meitä sovitusti ulko-ovella. Sopivan kokoisiin ja tukeviin punaisiin laatikkoihin oli helppo pakata kaikenlaista tavaraa. Olimme varanneet muuttoyhtiön suosituksesta 50 laatikkoa, mutta niitä olisi voinut olla jopa 70. Vaatteet ym. tekstiilit jouduimme sullomaan roskasäkkeihin, mutta onneksi niiden ei tarvinnut olla kauaa pussitettuina. Osan vanhoista huonekaluista haki pois Fidan lähetyskirpputorin noutopalvelu, ja kirjahylly, joka ei mahtunut heidän pakettiautoonsa, sai uuden kodin noin tunnissa facebookiin laitetun kuvan perusteella.

Lauantaina tuli muuttoauto aamukahdeksalta ja kiitos ripeiden apuvoimien, koko omaisuutemme oli ahdettuna noin 70 minuutissa. Vaimon hyvä ystävä jäi vielä tekemään asuntoon loppusiivot, kun suunnistimme kuorman perässä Pohojammaalle. Seuraavat asukkaat saivat vanhan kotimme vielä samana päivänä. Iltapäivällä saavuimme uuden asunnon pihaan ja noin tunnissa oli kalusto sisällä. Parissa päivässä oli suurin osa omalla paikallaan ja uudet sohvat sekä keittiönkalusteet toimitettuina ja koottuina. Ikeasta hain vielä vähän lisää puuhasteltavaa ja pääsiäiseksi koti olikin jo vieraidenkutsuntakunnossa. Edelleen puuttuu verhoja ja osa tauluista vielä hakee paikkaansa, mutta kaikki välttämätön on kutakuinkin paikallaan. Koko perhe taitaa edelleen olla hieman uupunut alkuvuodesta, mutta kunhan lumisade lakkaa ja aurinko alkaa lämmittää, alkaa elämän kevät olla kohdillaan.

28 päivää myöhemmin


Bloggauskuu alkaa kääntyä loppua kohti, mutta vielä on viimeisen rutistuksen aika.

Aina silloin tällöin kuulee, että uuden tavan muodostamiseen tai vanhasta (huonosta) eroon pääsemiseen menee 21, 28 tai 30 päivää. Loppujen lopuksi niin hyvät kuin huonotkin tavat ovat seurausta valinnoista, joten siinä mielessä jokaisen tavan ylläpitämiseen tarvitaan niiden valitsemista uudelleen ja uudelleen joka päivä. 28 päivää on kuitenkin hyvä alku.

Ensin me muokkaamme tapamme, sitten tapamme muokkaavat meidät.
–Charles C. Noble

Olen itseasiassa suorastaan hämmästynyt, miten suuri vaikutus bloggauskuu-haastella on ollut omaan kirjoittamiseen ja jokapäiväiseen elämään. Ja yllättävän pienellä vaivalla. Kun on julkisesti haastanut itsensä tekemään jotakin joka päivä, kynnys sen tekemättä jättämiseen on huomattavasti suurempi, kuin vain omassa päässä heitettyjen haasteiden kohdalla. Kunhan projekti on riittävän yksinkertainen ja selkeästi määritelty, ei sen toteuttaminen edes ole missään vaiheessa vastenmielistä.

Nyt onkin lähestymässä oman haasteeni kriittinen piste. Sen päättyminen. Tulevina päivinä mitataan onnistumista ennen kaikkea sillä, säilyykö päivittäinen kirjoittaminen elämässäni jatkossakin. Olen kirjoittanut blogia iltaisin ja se on jonkin verran vaikeuttanut esim. vaimon nukkumaanmenoa, koska tietokone on meillä vielä toistaiseksi makuuhuoneessa. Muuton myötä se kuitenkin siirtyy olohuoneeseen, joten tilanne on siinä suhteessa parempi. Seuraavaksi haastan kuitenkin itseni kirjoittamaan iltojen sijaan aamuisin. Se tietysti tarkoittaa myös aikaisempaa heräämistä, mikä on yksi kestohaaveeni. Ehkä aloitankin jälleen jo joulukuussa, täytyy vähän vielä työstää asiaa.

Tässä kuitenkin kuusi hyvää vinkkiä uusien tapojen omaksumiseen tai vanhojen hylkäämiseen:

  1. Yksi haaste kerrallaan. Älä yritä muuttaa koko elämääsi kerralla. Ota aluksi yksi tapa työn alle, ja kun onnistut siinä, saat uutta intoa ja voimaa käydä seuraavan kimppuun.
  2. Tee etukäteen selkeä aikataulu. Määrittele alkamis ja päättymispäivä, jolloin voit jo etukäteen hypettää itsellesi ja ystävillesi, että kohta se alkaa.
  3. Sitoudu vähintään 28 päiväksi. Neljässä viikossa uusi tapa on löytänyt paikkansa päivittäisten rutiinien joukosta.
  4. Älä lannistu epäonnistumisesta. Vaikka sortuisit vanhaan tapaasi tai epäonnistuisit uudessa, älä anna periksi, vaan käy kiinni entistä suuremmalla innolla.
  5. Juhli onnistumista. Päätä jo etukäteen sopiva palkinto haasteen onnistumisesta. Mutta jos tarkoituksena on esim. lopettaa tupakointi, älä palkitse itseäsi kartongilla. Tai jos tavoitteena on terveellisemmät elämäntavat, älä missään nimessä juhli onnistumista kolmen päivän hiilarimättöputkella sohvalla makaillen. Palkinto kannattaa olla ihan jotain muuta, kuin varsinainen haaste.
  6. Tee haasteestasi julkinen. Kerro projektistasi facebookissa tai aloita vaikka uusi blogi. On huomattavasti vaikeampaa antaa periksi, kun kaikki ystävät tietävät mihin olet ryhtynyt. Heistä on myös paljon iloa tukijoina ja kannustajina, joten sinulla on paremmat mahdollisuudet onnistua.

Näillä eväillä minä olen onnistunut saamaan bloggauksen todella käyntiin ja uskon vakaasti, että tämä ei jää tähän. Seuraava haaste on jo työn alla.

Painonhallintaa – osa n

Vuotuinen elopainosyklini on jälleen siinä vaiheessa, että on aika alkaa muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan. Kulminaatiopiste oli kuluvan viikon tiistaina, kun vaaka näytti henkilökohtaista koko elämän ennätyspainoa, 84 kiloa. Painoksihan tuo ei sinänsä ole paha, mutta kun suurin osa siitä on vyötäröllä ja vielä lyhyessä ajassa kerättynä. Kesäkuussa ennen uuden työn aloitusta painoin nimittäin kahdeksan kiloa vähemmän. Syynä lihomiselle ei ole työ, vaan lounaan syöminen ravintolassa jokaisena arkipäivänä. Aika pahasti on lähtenyt ruokailutottumukset lapasesta ja tilaisuus on tehnyt hiilarivarkaan.

Painoni on sahannut viimeiset kymmenen vuotta tasaisesti seitsemän- ja kahdeksankymmenen välissä ja nyt on taas aika lähteä jahtaaman tuota pienempää. Viisi vuotta sitten aloitin ensimmäistä kertaa kymmenen kilon painonpudotusprojetkin ja onnistuinkin siinä vastoin kaikkia odotuksia alle puolessa vuodessa. Palkintona oli silloin elämäni ensimmäinen Applen tietokone, joten se ilmeisesti oli tehokas motivaattori. Nyt on kuitenkin tähtäimessä pysyvä ruoka- ja liikuntaremontti eikä missään nimessä mikään laihdutuskuuri. Olen välillä tiputtanut painoa karppaamalla, välillä juoksemalla, mutta alkaa tuo keski-ikä ja -luokka lähestyä sen verran kovaa kyytiä, että nyt olisi löydettävä paras pysyvä tapa syödä ja elää. Painoni kehitystä kirjaan kätevään skinnyo-palveluun, josta sitä voi seurata, jos jota kuta jostain kumman syystä kiinnostaa.

Vähennän toki huonoja hiilihydraatteja ruokavaliostani reilusti, ennen kaikkea vehnää ja sokeria. En aio ryhtyä absolutistiksi, mutta pääosin jätän edellä mainitut normaaliruokavaliostani pois. Suurin haaste on tuo lounasruokailu, mutta uskon, että siihen löytyy ratkaisu. Kerro vinkkejä kommentteihin, jos tiedät hyviä salaattiannoksia tarjoavia ravintoloita Seinäjoella. Kaamosväsymyksen paikkaamisen vedetyt sokerihuurretut iltamässyt täytyy myös korvata hedelmillä ja marjoilla, jotka oikeasti auttavat eivätkä lisää pimeyden aiheuttamaa synkkyyttä.

Liikuntaa olen harrastanut viime vuodet tasaisen epätasaisesti, mutta nyt on tavoitteena löytää siihenkin pysyvä rytmi. Lenkkeilyä, kuntosalia ja ehkäpä joku äijäsähly kerran viikossa, Seinäjoki anyone? Tarkoitus on käydä 2-3 kertaa viikossa lenkillä, 2-3 kertaa kuntosalilla ja kerran viikossa höntsäpallon perässä. Kuten kerroin, en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, mutta uskon, että löydän hyvän tasapainon ja säännöllisen rytmin paremmin nyt, kun muukin elämä on säännöllisempää. Siis kunhan tästä muuttohässäkästä ensin selvitään.

Nyt on hyvä aika jälleen kokeilla 30 päivää ilmaiseksi ensi vuoden uudenvuodenlupauksia, ennenkö ne täytyy lunastaa. Haastan sinutkin mukaan joulukuun ajaksi terveellisempään elämään, niin ei ole sitten tammikuussa niin kova morkkis. Tottakai jouluna syödään vähän suklaata ja muutakin makeaa, mutta kohtuudella. Minkä pienen terveellisen muutoksen sinä voisit tehdä tänään eikä vasta ensi maanantaina/kuussa/vuonna?

Välineurheilua

Omena päivässä?

Mikä sinut saa lähtemään lenkille tai keräilemään treenivarusteita laukkuun? Liikunnasta tuleva hyvä fiilis, raittiin ilman tarve, treenikaverien loistava seura, halu hikoilla, tulevat kisat, kaikki edellämainitut vai joku-muu-mikä? Minulle urheilu on ollut lapsesta asti jostain syystä melko vastenmielistä. Enkä siksi tietysti pärjännyt missään lajissa. Joten negatiivinen noidankehä oli valmis. Lisäksi minulla oli lapsena kaksi loistavaa liikunnanopettajaa – toinen himohiihtäjä ja toinen fanaattinen jalkapalloilija. Ja molemmat onnistuivat työssään täydellisesti: olen aina inhonnut erityisesti sekä hiihtoa että jalkapalloa.

Vasta aikuisena innostuin lenkkeilystä. Löin vaimon kanssa vetoa joskus vuosia sitten, että saan pudotettua kymmenen kiloa silloisesta ylipainostani, ja jos onnistun, saan ostaa itselleni elämäni ensimmäisen Applen Macin. Tehokkaimmaksi keinoksi havaitsin hölkkäämisen, joten sitä sitten tehtiin oikein olan takaa. Vuoden mittaiseksi kuviteltu projekti oli valmis viidessä kuukaudessa. Ehkä juuri siksi sydämessäni on ollut aina siitä asti erityinen paikka Applen tuotteille, “ensilantti” oli ansaittu hiellä, kyynelillä ja välillä jopa veren maku suussa.

En tiedä johtuuko tuosta projektista vai teknisestä suuntautuneisuudestani, mutta siitä asti paras keino, jonka olen löytänyt itseni motivoimiseksi lenkille, on kaikki urheiluun millään tavoin mahdollisesti liitettävissä oleva teknologia. Ensimmäisenä iPod Shuffle lenkki-dj:ksi musiikkia soittamaan. Sitten ensimmäinen sykemittari, Polar F4. Seuraavaksi ensimmäiset Asicsin kenkäni, juoksusukat, tekniset kuidut, lämpökerrastot, juomapullovyö ja lopulta jopa juoksutrikoot! iPhonen myötä monenlaiset seuranta-aplikaatiot ja nettipalvelut toisensa perään ovat tulleet tutuiksi, viimeisimpänä Villen innostamana Sports Tracker, sen nokialaisesta taustasta huolimatta.

Myönnän siis auliisti, että olen auttamattomasti parantumaton välineurheilija. Ongelmana tässä lajissa on vain se, että jokainen uusi innovaatio muuttuu hyvin pian arkiseksi, eikä enää itsessään innosta lenkille. Aina tarvitaan siis jotain uutta. Ja toisaalta alan muistuttaa lenkille lähtiessä terminaattoria kaikkien härveleideni kanssa. Ehkä olen vain jotenkin valuvikainen. Mutta toisaalta, jos saan pidettyä kunnostani huolta (pun intended) hankkimalla uudet välihousut tai puolentoista euron kännykkäohjelman, ehkä se on sen arvoista? Mikä sinua liikuttaa?

Riittävän hyvä

Liian suuret saappaat?

Luin eilen ohimennen uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä jutun perfektionistilapsista. Nykyaika jotenkin helpommin ruokkii myös lapsista täydellisyydentavoittelijoita, vaikka vanhemmat eivät vaatisikaan heiltä liikaa. Usein syynä onkin enemmän se mitä vanhemmat vaativat itseltään. Lapsen epäonnistumisenkokemukseen ei järkipuhe auta, koska kyse on tunteista. Olisikin tärkeää auttaa lasta pukemaan sanoiksi epäonnistumisen tunteensa ja kehua häntä muutenkin kuin vain siitä mitä hän osaa.

Niin lasten kuin aikuistenkin olisi hyvä oppia, mitä tarkoittaa “riittävän hyvä”. Läheskään kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti eikä aina ole syytä pyrkiä huippuonnistumiseen kaikilla elämän alueilla. On paljon asioita, joiden tekeminen riittävän hyvin riittää paremmin kuin hyvin. Silloin emme kuluta itseämme loppuun perfektionismilla ja todellisia onnistumisiakin tulee enemmän, koska tärkeiden asioiden tekemiseen riittää paremmin voimavaroja. Olennaista on tietysti oppia erottamaan ne tärkeimmät asiat vähemmän tärkeistä, ja käyttää säästyneet resurssit niihin.

Kyllin hyvä -kirjasta löytyy testi, jonka avulla voit pohtia vaaditko mahdollisesti itseltäsi liikaa:

  1. Minulla on niin paljon suoritettavaa, että minulla ei ole lainkaan aikaa rentoutua.
  2. Tunnen olevani jatkuvan saavutus- ja suorituspaineen alaisena.
  3. Ihmissuhteeni kärsivät, koska vaadin itseltäni niin paljon.
  4. Terveyteni kärsii, koska painostan itseäni menestymään.
  5. Tingin usein mielihyvästä ja onnellisuudesta täyttääkseni vaatimukset, jotka itselleni asetan.
  6. Ponnistelen pitääkseni lähes kaiken täydellisessä järjestyksessä.
  7. Yritän aina parastani, riittävän hyvä ei kelpaa minulle.
  8. Minun on hoidettava kaikki velvollisuuteni.
  9. Minun on oltava paras lähes kaikessa, mitä teen. Toiseksi paras ei kelpaa.
  10. Olen hyvin kilpailuhenkinen.
  11. Minun on aina oltava ”numero yksi” suoritusteni osalta.

Suosittelen perfektionisteille sekä muille työn ja kuormien uuvuttamille myös Antti Kylliäisen kirjaa Armoa työhön. Vaikka markkinatalous ei tunne armoa, se voi aidosti parantaa työn laatua. Armoton kilpailu kääntyy helposti itseään vastaan, kun ylimitoitettujen vaatimusten aiheuttamat paineet ja epävarmuus ajavat työntekijät hermoromahduksen partaalle. Työyhteisössä armo antaa ihmisille mahdollisuuden oppia ja kehittää itseään. Paljon peräänkuulutettu luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat kiireettömässä ja pakottomassa ympäristössä. Ja vaikka työelämässä onkin usein kiire, perusarmollinen ja ihmisen sellaisenaan hyväksyvä ilmapiiri lisää tehokkuutta ja uskallusta myös epäonnistua.

Muista, että vaikka et ole täydellinen, olet riittävän hyvä!

Hey man, slow down. Slow down.
Idiot, slow down. Slow down.
–Radiohead: The Tourist

Joo joo mies

Oletko kova suunnittelemaan? Tykkäätkö pohtia pieniä tai suuria päätöksiä elämässäsi pitkään ja hartaasti vai oletko ennemmin spontaani hetkeen tarttuja? Toiset saattavat käyttää tunteja aikaa esim. vaatekaupassa tehdessään ostopäätöstä kaksien lähes samanlaisten housujen välillä. Samat ihmiset saattavat tehdä auto- tai talokaupat puolessa tunnissa. Jotkut tarttuvat pienemmissä valinnoissa ensimmäiseen mahdolliseen vaihtoehtoon, mutta suuremmissa päätöksissä pyörittelevät excel-taulukoita viikkotolkulla ennen kuin ovat päätöksentekoprosessissaan valmiita. Toiset taas pikemminkin päinvastoin. Mihin joukkoon sinä kuulut?

Itse tykkään suunnitella ja pohtia erilaisia vaihtoehtoja mielessäni, mutta varsinaisissa päätöksentekotilanteissa taidan olla ennemmin tuota adhd-osastoa niin pienissä kuin suuremmissakin asioissa. Toki nopeankin päätöksen taustalla saattaa olla edellä mainitusta johtuen myös pidempi ajatustyö, mutta yllättävän usein huomaan tekeväni päätöksiä nopeasti. Monet tähän asti parhaiksi osoittautuneet päätökset elämässäni ovat olleet ainakin äkkiä tarkasteltuna suorastaan hämmästyttävän pikaisia.

Entä kuinka usein kuulet itsesi vastaavan kielteisesti erilaisiin jokapäiväisiin kysymyksiin? Vai oletko käynyt saman kurssin kuin Jim Carrey elokuvassa Yes Man ja vastaat jokaisessa mahdollisessa käänteessä ennemminkin kyllä? Minä taidan jälleen ainakin suurimman osan ajasta kallistua tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Vaikka en ole erityisen kokeilunhaluinen, innostun kuitenkin helposti kaikesta uudesta. Läheskään aina innostus ei muutu tekemiseksi, mutta joskus niinkin.

Haastan sinut tänä marraskuuna vastaamaan kyllä asioille, joita et normaalisti tee. En tarkoita epäterveellisiä tai tuhoisia tapoja, enkä älyttömiä uhkarohkeita tempauksia, mutta kokeile jotain uutta. Testaa harrastusta, jota et ole koskaan ennen edes ajatellut. Valmista tavallisesta poikkeavaa ruokaa tai osta vaikka uusi hajuvesi. Ihan mitä vaan. Mutta pieni varoituksen sana lienee paikallaan: saatat innostua uudesta jutusta niin, että se vie mennessään…

3T – Tärkeimmät Tehtävät Tänään

Haluatko varmistaa, että koet edes satunnaista hallinnantunnetta työssä, ajankäytössä ja elämässä yleensä? Usein varsinkin pääasiassa “korvien väliään” työkaluna käyttävillä ihmisillä on helposti jatkuva tunne siitä, että työtä ja kiirettä on paljon, mutta juuri mitään ei saa aikaiseksi. Tietotyössä päivän tehtävät eivät konkretisoidu ehkä samalla tavalla, kuin vaikkapa rakennustyömaalla. Lautakasasta seinäksi -projekti on silminnähtävä ja huomattava. Luokka-listasta debugatuksi koodiksi tai mindmapista valmiiksi tekstiksi -tyyppiset tehtävät eivät välttämättä aiheuta päivän päätteeksi yhtä konkreettista aikaansaamisen tunnetta. Paras tapa tietää, että jotain on tullut tehtyä ja saatua valmiiksi, on pitää jonkinlaista kirjaa suoritetuista tehtävistä, eli kirjoitat ylös mitä täytyy tehdä ja vedät sen yli tai merkitset rastin ruutuun, kun homma on hoidettu. Itse olen tullut lähes riippuvaiseksi listoista ja tehtäväluettelosta.

Muistan vuosia sitten, kun olin ensimmäisessä pastorin työpaikassani täysin vailla riittävää koulutusta, työkokemusta, työnohjausta ja logiikkaa tehtävistäni. Muutaman unohtuneen työhomman jälkeen vaimoni sanoi, että kirjoita kaikki ylös. Pidin ajatusta tyrmäävänä! Minäkö en muka suoriudu töistäni ilman paperille listaamista? Kalenteria toki käytin, mutta läheskään kaikkea muistettavaa en siihenkään kirjoittanut. Olosuhteiden pakosta jouduin tai älysin kuitenkin jossakin vaiheessa turvautua muistilistojen apuun. Täydellisen uudestisyntymisen koin, kun törmäsin David Allenin Getting Thing Done eli Kerralla valmista -kirjan ajatuksiin. Virallinen gtd-blogipostaukseni on vielä idealistalla aloittamista vaille valmiina, mutta saat aiheesta nopean läpileikkauksen vaikkapa wikipediasta.

Vaikka töitä ei gtd-ajattelussa lähtökohtaisesti priorisoida, olen ottanut viime päivinä käyttöön uuden innovaation: 3T eli Tärkeimmät Tehtävät Tänään. Tehtävillä tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä muutamista toimenpiteistä koostuvia projekteja, en ihan yksittäisiä puhelinsoittoja tai toisaalta kokonaisia vastuualueita (ks. Elämää eri korkeuksilla). Idean sain jälleen zenhabitsista. Ajatus on yksinkertainen: aamulla, kun herään ennen muita ja vietän hiljaista hetkeä itsekseni kahvikupin äärellä, päätän mitkä ovat kolme tärkeintä tehtävää, jotka minun on pakko tehdä tänään. Miksi juuri kolme? No kolme T:tä kuulosti mielestäni hyvältä. Toki joka päivä täytyy ja tulee tehtyä suuri joukko muitakin asioita ja tehtäviä, mutta kolmen olennaisimman määrittely antaa tunteen, että olen tehnyt jotakin tärkeää juuri tänään. On myös hyvä, jos vähintään yksi niistä liittyy suoraan johonkin omaan henkilökohtaiseen tavoitteeseesi.

Loistava tapa lisätä tuottavuutta, on laittaa kolme tärkeintä kiveä ensimmäisenä päivän purkkiin eli suorittaa 3T:tä heti aamulla ennen sähköpostin avaamista tai facebookiin kirjautumista. Tällä tavoin olet todennäköisesti saanut jo lounasaikaan mennessä enemmän aikaiseksi, kuin moni muu koko päivänä, ja voit käyttää loppupäivän rauhassa muihin tehtäviin. Mitkä ovat sinun tärkeimmät tehtäväsi tänään?

Elämää eri korkeuksilla – unelmasta ensimmäiseen askeleeseen

Milloin olet viimeksi pysähtynyt ja pohtinut omaa elämääsi tai johtajuuttasi? Usein kiireisessä elämän juoksussa unohtuu, miksi ylipäänsä olemme mitäkin tekemässä ja mikä on perimmältään tekemisemme, ja koko elämämme, päämäärä ja tarkoitus. Välillä on hyvä ottaa aikaa oman toimintansa tarkasteluun, jotta kaiken tekemisen merkityksellisyys ei pääse katoamaan.

Jaksan innostua kerta toisensa jälkeen David Allenin lentokone-esimerkistä, jossa työtä ja henkilökohtaista elämää tarkastellaan ikään kuin eri korkeuksilta:
Lue loppuun →

Ajankäyttö – kiviä vai hiekkaa lasipurkissa?

Kuulin joskus vuosia sitten seuraavan mainion tarinan ajanhallinnasta:

Eräänä päivänä erästä iäkästä professoria pyydettiin pitämään luentoa tehokkaasta ajankäytöstä n. 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten Pohjois-Amerikkalaisten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiivistä ohjelmaa, ja professorilla oli vain tunti käytettävänään. Seisoessaan tuon eliittiryhmän edessä, professori tarkasteli jokaista osanottajaa ja sanoi: ‘Teemme pienen testin’.
Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle.

Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi kuulijoitaan ja kysyi: ‘Onko purkki nyt täynnä?’

Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: ‘Kyllä!’ Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: ‘Oletteko varmoja?’
Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa.

Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti.

Sitten professori kysyi jälleen: ‘Onko purkki nyt täynnä?’

Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat jo ymmärtää leikin juonen. Yksi heistä vastasi: ‘Luultavastikaan ei.’

‘Hyvä’, sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pienen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.

Taas kerran hän kysyi: ‘Onko purkki nyt täynnä?’ Tällä kertaa kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: ‘Ei!’

‘Hienoa’, sanoi professori.

Ja kuten kaikki osasivat jo odottaa, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten.
Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: ‘Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?’

Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: ‘Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen.’

‘Ei’, sanoi professori. ‘Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saa niitä kaikkia sinne enää lainkaan.’

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: ‘Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko niitä terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Se, että saa tehdä sitä, mistä pitää? Opiskelu? Rentoutuminen? Vai jokin ihan muu?

Täytyy vain muistaa laittaa nämä isot kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille.

Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensimmäisenä purkkiinne.’

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

Mitkä ovat sinun elämäsi tärkeitä asioita ja suuria kiviä? Millä asioilla sinä haluat täyttää elämäsi tai vaikkapa työpäiväsi? Kuinka paljon käytät aikaasi sähköpostiohjelmassa asumiseen tai facebookissa vitkutteluun? Kärsiikö työntekosi tai perheesi huonosta ajankäytöstäsi? Muista, että jos täytät päiväsi epäolennaisuuden hiekalla, eivät suuret asiat välttämättä enää mahdu purkkiisi ollenkaan.

Löysin alkuperäisen tarinan myös täältä ja suomennoksen mm. täältä.

Uusi aikakausi

Miten ovatkin senaikasilla välineillä saaneet ne aikaiseksi – minulla on nykyaikaset välineet, enkä saa mitään aikaiseksi.
- Pekka Routalempi

Sain (jälleen) tänään nuhteita blogin ennenaikaisen kuoleman edistämisestä ja päätin (jälleen kerran) tehdä parannuksen. Olkoon tämä vihdoin uuden aikakauden alkua. Välillä hyvinkin lukijoita keränneen blogini päivittäiset kävijämäärät ovat tippuneet noin viidestäkymmenestä about viiteen. Tavoitteena on nostaa jokapäiväinen lukijamäärä sataan vuoden loppuun mennessä!

Ohjelmassa edelleen tähänkin asti käsiteltyjä teemoja. Johtajuus ja opetuslapseus ovat sähköpaimenen ydintä. Paljon tullaan siis pyörimään seurakunnan ja kristinuskon piireissä. Myös harrastusluontoinen teologianopiskelu tulee näkymään satunnaisesti pakollisten opiskelutehtävien ilmestyessä ihmeteltäviksi. Rakastamani elämänhallinta ja sen puute tuottaa toivottavasti hyödyllisiä vinkkejä pelkän käytännön vitkuttelun sijaan. Erilaisten vekottimien ja hankintojen lyhyet esittelyt tulevat myös olemaan mukana jokaisen materialistin uteliaisuutta tyydyttämässä. Uutena aluevaltauksena haluaisin olla löytämässä kanssasi luovuuden ja innovaatioiden lähteitä.

Jos haluat olla mukana levittämässä digiaikaista ilosanomaa, ole hyvä ja kommentoi, tykkää ja tweettaa blogipostauksia muidenkin iloksi! Siunattua ja kylmänviileetä syksyä juuri sulle!