28 päivää myöhemmin


Bloggauskuu alkaa kääntyä loppua kohti, mutta vielä on viimeisen rutistuksen aika.

Aina silloin tällöin kuulee, että uuden tavan muodostamiseen tai vanhasta (huonosta) eroon pääsemiseen menee 21, 28 tai 30 päivää. Loppujen lopuksi niin hyvät kuin huonotkin tavat ovat seurausta valinnoista, joten siinä mielessä jokaisen tavan ylläpitämiseen tarvitaan niiden valitsemista uudelleen ja uudelleen joka päivä. 28 päivää on kuitenkin hyvä alku.

Ensin me muokkaamme tapamme, sitten tapamme muokkaavat meidät.
Charles C. Noble

Olen itseasiassa suorastaan hämmästynyt, miten suuri vaikutus bloggauskuu-haastella on ollut omaan kirjoittamiseen ja jokapäiväiseen elämään. Ja yllättävän pienellä vaivalla. Kun on julkisesti haastanut itsensä tekemään jotakin joka päivä, kynnys sen tekemättä jättämiseen on huomattavasti suurempi, kuin vain omassa päässä heitettyjen haasteiden kohdalla. Kunhan projekti on riittävän yksinkertainen ja selkeästi määritelty, ei sen toteuttaminen edes ole missään vaiheessa vastenmielistä.

Nyt onkin lähestymässä oman haasteeni kriittinen piste. Sen päättyminen. Tulevina päivinä mitataan onnistumista ennen kaikkea sillä, säilyykö päivittäinen kirjoittaminen elämässäni jatkossakin. Olen kirjoittanut blogia iltaisin ja se on jonkin verran vaikeuttanut esim. vaimon nukkumaanmenoa, koska tietokone on meillä vielä toistaiseksi makuuhuoneessa. Muuton myötä se kuitenkin siirtyy olohuoneeseen, joten tilanne on siinä suhteessa parempi. Seuraavaksi haastan kuitenkin itseni kirjoittamaan iltojen sijaan aamuisin. Se tietysti tarkoittaa myös aikaisempaa heräämistä, mikä on yksi kestohaaveeni. Ehkä aloitankin jälleen jo joulukuussa, täytyy vähän vielä työstää asiaa.

Tässä kuitenkin kuusi hyvää vinkkiä uusien tapojen omaksumiseen tai vanhojen hylkäämiseen:

  1. Yksi haaste kerrallaan. Älä yritä muuttaa koko elämääsi kerralla. Ota aluksi yksi tapa työn alle, ja kun onnistut siinä, saat uutta intoa ja voimaa käydä seuraavan kimppuun.
  2. Tee etukäteen selkeä aikataulu. Määrittele alkamis ja päättymispäivä, jolloin voit jo etukäteen hypettää itsellesi ja ystävillesi, että kohta se alkaa.
  3. Sitoudu vähintään 28 päiväksi. Neljässä viikossa uusi tapa on löytänyt paikkansa päivittäisten rutiinien joukosta.
  4. Älä lannistu epäonnistumisesta. Vaikka sortuisit vanhaan tapaasi tai epäonnistuisit uudessa, älä anna periksi, vaan käy kiinni entistä suuremmalla innolla.
  5. Juhli onnistumista. Päätä jo etukäteen sopiva palkinto haasteen onnistumisesta. Mutta jos tarkoituksena on esim. lopettaa tupakointi, älä palkitse itseäsi kartongilla. Tai jos tavoitteena on terveellisemmät elämäntavat, älä missään nimessä juhli onnistumista kolmen päivän hiilarimättöputkella sohvalla makaillen. Palkinto kannattaa olla ihan jotain muuta, kuin varsinainen haaste.
  6. Tee haasteestasi julkinen. Kerro projektistasi facebookissa tai aloita vaikka uusi blogi. On huomattavasti vaikeampaa antaa periksi, kun kaikki ystävät tietävät mihin olet ryhtynyt. Heistä on myös paljon iloa tukijoina ja kannustajina, joten sinulla on paremmat mahdollisuudet onnistua.

Näillä eväillä minä olen onnistunut saamaan bloggauksen todella käyntiin ja uskon vakaasti, että tämä ei jää tähän. Seuraava haaste on jo työn alla.

Kymmenen tuhannen tunnin sääntö

Mitä mieltä olet lahjakkuudesta? Edustatko sitä koulukuntaa, jonka mukaan perintötekijät ja ympäristön vaikutus antavat toiselle paremmat lähtökohdat vaikkapa pitkän matkan juoksuun ja toiselle mahdollisuuden oppia laulamaan korkealta ja kovaa? Ja joistakin ei vain ole mihinkään, koska Luoja ei ole suonut lahjakkuutta yksinkertaisesti millään elämän alueella? Vai ajatteletko ennemminkin niin, että kuka tahansa voi tulla ainakin hyväksi tai jopa loistavaksi lajissa kuin lajissa, kunhan vain harjoittelee riittävästi? Itse kallistun näistä ennemmin jälkimmäisen puoleen.

On tietenkin selvää, että jokaisen geenit ja kasvatus vaikuttavat paljon siihen, millä alueella lahjoja ilmenee ja toisilla on ehdottomasti paremmat edellytykset kehittyä ja kehittää synnynnäistä lahjakkuuttaan kuin muilla. Väitän kuitenkin, että kuka tahansa voi oppia mitä taitoja tahansa riittävän kovalla työllä. Ja vaikka olisi miten lahjakas hyvänsä, tarvitaan paljon työtä joka tapauksessa, ennen kuin tuloksia ilmenee. Kuten entinen kollegani usein tapasi sanoa:

Todellinen nerous on 5 prosenttia inspiraatiota ja 95 prosenttia perspiraatiota (hikoilua). –Thomas Alva Edison

Suurin osa kyvyistä, joita pidämme synnynnäisen lahjakkuuden osoituksina, ovat itseasiassa taitoja. Taito eroaa luontaisesta kyvystä siten, että se vaatii opettelua, kuten esimerkiksi pyörällä ajaminen, päässälasku tai leipominen. Lääkäri, taikuri ja muistikouluttaja Martti Vannas on jo vuosia hehkuttanut, miten hyvä muistikin on taito, jota voidaan kehittää.

Tärkeintä taitojen kehittämisessä on niiden harjoittaminen jatkuvasti. Jos haluat tulla missä tahansa lajissa loistavaksi, tarvitset siihen 10.000 tuntia harjoitusta. Se tarkoittaa kolmea tuntia päivässä lähes kymmenen vuoden ajan. Ei siis ole ihme, että huippu-urheilijatkin harjoittelevat joka päivä, vaikka olisivatkin jo maailmanmestareita lajissaan. Harjoitus tekee mestarin, mutta mestari tekee harjoituksen uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan…

Mihin sinä aiot käyttää kymmenen tuhatta tuntia seuraavien kymmenen vuoden aikana?

Faija sä tiedät miks me ollaan tääl
Mä tiedän et sä snaijaat, rakkaudest lajiin.
Jare & VilleGalle