Tag Archives for luovuus

Job’s done!

Uskomatonta, mutta totta! Bloggauskuu onnistui yhtä päivää ja eilistä lievää uuvahtamista lukuun ottamatta hienosti! Olen äärimmäisen innoissani. Sain itseäni niskasta kiinni lähes joka päivä, ja savolaisen projektin kesytettyä. Jokainen teksti oli todellakin vain aloittamista vaille valmis. Kuten kerroin, hidastan päivitystahtia nyt hieman, mutta toivottavasti en paljon. Koska kirjoittamisesta on nyt tullut jokapäiväinen tapa, pyrin tekemään sitä edelleen joka päivä. Osan julkaisen, kaikkea en.

Kirjoittelun lomassa tuli blogin ulkoasu laitettua mieleeseeni kuntoon. Sopivasti eye candyä, mutta kuitenkin minimalistinen linja. Siihenkin sopii ottaa kantaa ja antaa ehdotuksia varsinkin käytettävyyden näkökulmasta. Löytyykö blogista se mitä etsit, helposti? Onko kirjoitusten aiheet muuten millään lailla kiinnostavia? Päivittäisten kävijöiden määrät ovat hieman vaihdelleet, mutta melko tasaista on ollut, joten siitä ei voi paljon päätellä eri tyyppisten aiheiden kiinnostavuutta.

Tilastoista vielä sen verran, että kuukauden kokonaiskävijämäärä on tällä hetkellä 1.824, mikä on edellisen vuodenvaihteen sunnuntaidebattien jälkeen ennätys. Pitkään aikaanhan blogi ei ollutkaan päivittynyt säännöllisesti, joten eipä tätä juuri kukaan käynyt lukemassakaan. Tavoitteena vuoden vaihteeseen mennessä on edelleen sata kävijää päivässä eli noin kolme tuhatta yhteensä. Se on aika kova tavoite ja vaatii kyllä aihevalinnoilta osumia, mutta yritetään ainakin.

Kiitos jokaiselle kävijälle ja lukijalle mukana olemisesta bloggauskuussa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti sähköpaimen löytää ensi vuoden aikana oman äänen ja aktiivisen lukijakunnan, joka uskaltaa myös kommentoida ja ottaa kantaa kirjoituksiin. Suurkiitos myös Verbaalisen Velodromin Villelle, joka tarttui haasteeseen ja lähti mukaan! Villellä bloggauskuu on ainakin kävijätilastojen valossa ollut vielä selkeästi suurempi menestys kuin itselläni. Onneksi olkoon!

Jos et vielä koe oloasi kiitellyksi, voit katsoa virallisen kiitosvideon.

Bloggauskuu – kolme viikkoa täynnä

Kolme viikkoa bloggauskuuta takana ja reilu viikko vielä edessä. Kokemus on ollut hurjan opettavainen! Kynnys tekstin tuottamiselle on selkeästi madaltunut, vaikka inspiraatio on välillä edelleen yhtä lailla hukassa kuin ennenkin. On ollut hienoa huomata, että oli innostusta tai ei, pystyn kuitenkin kirjoittamaan ja pääsen “tyhjän paperin kauhusta” eteenpäin päivä toisensa jälkeen. Aika usein olen aloittanut kirjoittamaan jotakin ja todennut, että tänään ei ole tämän aika. Olen tallentanut luonnoksen ja aloittanut alusta toisella aiheella. Joihinkin keskeneräisistä luonnoksista olen palannut toisella kertaa ja saanut niistä valmiin postauksen aikaan. Aika monta pientä alkua on edelleen varastossa ja osaan niistä palaan vielä bloggauskuun aikana, loput jääkööt myöhemmäksi.

Päivittäinen (yhtä sääntöä vahvistavaa poikkeusta lukuunottamatta) bloggaus on myös osoittanut oikeaksi lähes vuoden takaisen ajatuksen: kirjoittaminen on ajattelun jalostunein muoto. Suorastaan harmittaa, että sen käyntiin saamiseen meni melkein vuosi, mutta parempi marraskuussa kuin ei milloinkaan. Toivottavasti tämä into ei pääse hiipumaan joulun lähestyessä.

Samaan aikaan, kun bloggauskuu loppuu, alkaa työni Seinäjoella. Ajelen siis muutaman viikon ajan edestakaisin arkipäiviksi Pohjanmaalle ja viikonlopuksi kotiin. En ehkä pysty jatkamaan samassa mittakaavassa päivittäistä kirjoittamista, mutta edelleen aion joulukuussakin pitää sopivaa tahtia yllä. Vähintään kaksi tekstiä joka viikko. Työsuhdetietokoneeni ei toimi muuta kuin firman verkossa, enkä jaksa varmasti heti työpäivän päätteeksi olla kirjoittamassa blogiin, ainakaan joka päivä. iMac jäänee vielä muun perheen käyttöön Lahteen, joten viikonloppuisin voin tietenkin kirjoittaa tällä. Toivottavasti kynnys uuden postauksen aloittamiseen ei ehdi kasvaa liian korkeaksi, vaikka pitäisinkin muutaman välipäivän.

Tähän väliin vähän tilastoja marraskuun kolmelta ensimmäiseltä viikolta:

  • Päivittäisiä lukijoita keskimäärin 60 (edellisten vuosien keskiarvo on vähän reilu 30 ja tänä vuonna tähän asti vain 15 päivää kohti)
  • Toinen viikko on ollut toistaiseksi paras: yli 500 lukijaa.
  • Tämä kuu on ollut 1329:llä lukijalla toistaseksi 8. paras kuukausi koko sähköpaimenen historiassa.
  • Bloggauskuun aikana on kirjoitettu 44 kommenttia (mukaan lukien omani).
  • Kommentoiduin juttu on ollut Digitaaliseurakunnan mediajeesus.

Säännöllisellä ja jopa päivittäisellä kirjoittamisella on siis selkeästi merkitystä blogin kävijämäärien kannalta. Tämä on tietysti itsestäänselvää ja olen sen aina tiennyt, mutta on kiva kokea se käytännössä myös oman blogin kanssa. Sisällön laatu tietysti ratkaisee varmasti vielä enemmän, mutta koska sillä en vielä pääse pätemään, täytyy panostaa määrään.

Kiitos kaikille lukijoille ja bloggauskuussa mukanaeläneillä, tehdään viimeisestä reilusta viikosta vielä edellisiäkin parempi. Erityiskiitos kommenteistanne! Niitä kaivataan edelleen lisää, koska kuten kanssakisaajani Villekin mainitsi, ne kertovat kuitenkin kaikkein parhaiten siitä, että blogia luetaan ja että se saa välillä jopa keskustelua aikaan.

Riittävän hyvä

Liian suuret saappaat?

Luin eilen ohimennen uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä jutun perfektionistilapsista. Nykyaika jotenkin helpommin ruokkii myös lapsista täydellisyydentavoittelijoita, vaikka vanhemmat eivät vaatisikaan heiltä liikaa. Usein syynä onkin enemmän se mitä vanhemmat vaativat itseltään. Lapsen epäonnistumisenkokemukseen ei järkipuhe auta, koska kyse on tunteista. Olisikin tärkeää auttaa lasta pukemaan sanoiksi epäonnistumisen tunteensa ja kehua häntä muutenkin kuin vain siitä mitä hän osaa.

Niin lasten kuin aikuistenkin olisi hyvä oppia, mitä tarkoittaa “riittävän hyvä”. Läheskään kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti eikä aina ole syytä pyrkiä huippuonnistumiseen kaikilla elämän alueilla. On paljon asioita, joiden tekeminen riittävän hyvin riittää paremmin kuin hyvin. Silloin emme kuluta itseämme loppuun perfektionismilla ja todellisia onnistumisiakin tulee enemmän, koska tärkeiden asioiden tekemiseen riittää paremmin voimavaroja. Olennaista on tietysti oppia erottamaan ne tärkeimmät asiat vähemmän tärkeistä, ja käyttää säästyneet resurssit niihin.

Kyllin hyvä -kirjasta löytyy testi, jonka avulla voit pohtia vaaditko mahdollisesti itseltäsi liikaa:

  1. Minulla on niin paljon suoritettavaa, että minulla ei ole lainkaan aikaa rentoutua.
  2. Tunnen olevani jatkuvan saavutus- ja suorituspaineen alaisena.
  3. Ihmissuhteeni kärsivät, koska vaadin itseltäni niin paljon.
  4. Terveyteni kärsii, koska painostan itseäni menestymään.
  5. Tingin usein mielihyvästä ja onnellisuudesta täyttääkseni vaatimukset, jotka itselleni asetan.
  6. Ponnistelen pitääkseni lähes kaiken täydellisessä järjestyksessä.
  7. Yritän aina parastani, riittävän hyvä ei kelpaa minulle.
  8. Minun on hoidettava kaikki velvollisuuteni.
  9. Minun on oltava paras lähes kaikessa, mitä teen. Toiseksi paras ei kelpaa.
  10. Olen hyvin kilpailuhenkinen.
  11. Minun on aina oltava ”numero yksi” suoritusteni osalta.

Suosittelen perfektionisteille sekä muille työn ja kuormien uuvuttamille myös Antti Kylliäisen kirjaa Armoa työhön. Vaikka markkinatalous ei tunne armoa, se voi aidosti parantaa työn laatua. Armoton kilpailu kääntyy helposti itseään vastaan, kun ylimitoitettujen vaatimusten aiheuttamat paineet ja epävarmuus ajavat työntekijät hermoromahduksen partaalle. Työyhteisössä armo antaa ihmisille mahdollisuuden oppia ja kehittää itseään. Paljon peräänkuulutettu luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat kiireettömässä ja pakottomassa ympäristössä. Ja vaikka työelämässä onkin usein kiire, perusarmollinen ja ihmisen sellaisenaan hyväksyvä ilmapiiri lisää tehokkuutta ja uskallusta myös epäonnistua.

Muista, että vaikka et ole täydellinen, olet riittävän hyvä!

Hey man, slow down. Slow down.
Idiot, slow down. Slow down.
–Radiohead: The Tourist

Kulttuuria seurakunnassa vai seurakunta kulttuurissa

Onko kirkko/seurakunta osa kulttuuria vai kulttuuri osa seurakuntaa? Missä määrin seurakunnan tulisi mukauttaa toimintaansa ja viestinsä kommunikointia ympäröivään kulttuuriin ja milloin taas toimia valtavirrasta poiketen tai jopa täysin vastavirtaan? Tämä liittyy hyvin läheisesti edelleen tuohon toissapäiväiseen aiheeseen, mutta yritetään laajentaa keskustelua pelkästä opetuksesta koko seurakuntaa koskevaksi.

Voiko seurakunnan jumalanpalveluselämään tuoda elementtejä vallitsevasta kulttuurista ja kuinka paljon? Missä menee tuo kuuluisa muuttumisen ja mukautumisen välinen raja? Onko vanha- tai korkea- hyväksyttävämpää kuin popkulttuuri? Kuinka paljon seurakunnan tulisi ottaa kantaa aikamme kulttuurisiin ilmiöihin ja olla muovaamassa kulttuuria sen sijaan, että se muovaa meitä?

Viime maaliskuussa muutamat amerikkalaiset pastorit kokoontuivat keskustelemaan monista kiperistä seurakuntakysymyksistä, tämä mukaan lukien, Elephant Room -tapahtumiin. On ilo seurata, miten välillä täysin päinvastaisen mielipiteen omaavat veljet pystyvät keskustelemaan kasvotusten ja löytämään yhteistä maaperää toisiaan kunnioittaen. Tällaista keskustelukulttuuria soisi näkevänsä Suomessakin. Meillä kun on uskontokeskustelussa useimmiten jääty “Raamattu sanoo näin” ja “hei nyt eletään kuitenkin 2011-luvulla” tyyppiseen täysin joutavaan pseudoargumentointiin ja leimakirveen heilutteluun. Suosittelen katsomaan videon ja toivon myös omaa kommenttiasi aiheeseen. Voisiko seurakunta Suomessa käyttää vaikkapa takavuosien euroviisuvoittaja-hallelujaa omassa tilaisuudessaan?

Mark Driscollin videollakin mainitsema kolmen R:n periaate: reject, receive or redeem voitaisiin suomettaa vaikkapa kolmen V:n periaatteeksi: vastusta, vastaanota tai vapahda. Hylkääminen olisi parempi käännös ensimmäiselle, mutta me toisaalta rakastamme juuri asioiden vastustamista, joten sehän sopii suomalaiseen pirtaan. On siis olemassa niin kulttuurisia, kuin monia muitakin asioita, joihin seurakunta voi suhtautua em. tavoilla.

Selkeät kristinuskon vastaiset harhaopit on parasta hylätä suoralta kädeltä ja niitä tuleekin jopa vastustaa. Toisaalta moni varsinaisen uskonelämän ulkopuolinen asia voidaan ottaa varauksetta mukaan seurakunnan toimintaan, helppona esimerkkinä vaikkapa pihatalkoot. Kolmanteen ryhmään sitten kuuluvat asiat, joita sellaisenaan ei voi omaksua, mutta joita voidaan käyttää hyväksi vaikkapa seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamisessa. Tästä voisi mainita esimerkkinä vaikka Pornoa ja pannukakkuja -tapahtuman tai ehkä vähän epäonnistuneempana yrityksenä Villen mainitseman JesusWeenin.

Miten sinä jakaisit kulttuuria näihin laatikkoihin?

Uusi aikakausi

Miten ovatkin senaikasilla välineillä saaneet ne aikaiseksi – minulla on nykyaikaset välineet, enkä saa mitään aikaiseksi.
- Pekka Routalempi

Sain (jälleen) tänään nuhteita blogin ennenaikaisen kuoleman edistämisestä ja päätin (jälleen kerran) tehdä parannuksen. Olkoon tämä vihdoin uuden aikakauden alkua. Välillä hyvinkin lukijoita keränneen blogini päivittäiset kävijämäärät ovat tippuneet noin viidestäkymmenestä about viiteen. Tavoitteena on nostaa jokapäiväinen lukijamäärä sataan vuoden loppuun mennessä!

Ohjelmassa edelleen tähänkin asti käsiteltyjä teemoja. Johtajuus ja opetuslapseus ovat sähköpaimenen ydintä. Paljon tullaan siis pyörimään seurakunnan ja kristinuskon piireissä. Myös harrastusluontoinen teologianopiskelu tulee näkymään satunnaisesti pakollisten opiskelutehtävien ilmestyessä ihmeteltäviksi. Rakastamani elämänhallinta ja sen puute tuottaa toivottavasti hyödyllisiä vinkkejä pelkän käytännön vitkuttelun sijaan. Erilaisten vekottimien ja hankintojen lyhyet esittelyt tulevat myös olemaan mukana jokaisen materialistin uteliaisuutta tyydyttämässä. Uutena aluevaltauksena haluaisin olla löytämässä kanssasi luovuuden ja innovaatioiden lähteitä.

Jos haluat olla mukana levittämässä digiaikaista ilosanomaa, ole hyvä ja kommentoi, tykkää ja tweettaa blogipostauksia muidenkin iloksi! Siunattua ja kylmänviileetä syksyä juuri sulle!

radikaali.net

radikaali.jpg

Uusi radikaali.net on vihdoin langalla. Vuonna 2001 päivänvalon nähneestä ensimmäisestä versiosta on vuosien varrella kasvanut Suomen suurin yhteiskristillinen nuorisosivusto, joka on parhaimmillaan yltänyt 75.000 kuukausittaiseen kävijään. Joulukuusta 2007 asti on puikoissa ollut uusi kehitystiimi ja tänään julkaistu radikaali on sivuston viides versio, vaikka kantaakin versionumeroa 1.0.0.


“Luvassa on uusia artikkelikirjoittajia ja uusi blogi. Uutistoimitusta skarpataan. Meininki on sikäli ennallaan, että tarkoitus on edelleen olla suomen herätyskristillisen kentän näkemyksellisin sivu. Radikaali.net kuuluu jokaisen ajattelevan uskovaisen kirjanmerkkeihin.”

toteaa Radikaalin päätoimittaja Anssi Tiittanen. Yhteistyökumppaneiksi sisällöntuotantoon on saatu Dynamite- ja Ristin Voitto -lehdet, mikä vaikuttaa erittäin lupaavalta ratkaisulta kaikkien kannalta, koska ko. lehtien oma nettipreesens on lähes olematon.

Radikaalin sielu ja ydin on keskustelufoorumi, joka ensimmäisen päivän aikana on kerännyt kymmenkunta keskustelunavausta ja kuutisenkymmentä vastausta.

Web 2.0 henkeen sivusto on edelleen jatkuvassa beta-vaiheessa ja kehitystyö jatkuu taukoamatta. Kaivattu chat-ominaisuus tullee olemaan toiminnassa loppukesästä. Vapaaehtoisvoimin työstetty sivusto tarvitsee varmasti kaiken mahdollisen tuen.

radikaali_kaappaus.jpg