Tämä on yleisen teologian perusopintojen uskontotieteen osion vertaileva tehtäväni. Pilkoin sen kuuteen osaan. Lähdeluettelo löytyy viimeisestä osasta. Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan myös täällä.

1. Johdanto
Valitsin hieman poikkitieteellisen aiheen uskontotieteen tehtävääni. Haluan pohtia teknologian ja viihteen uskonnolta valtaamaa asemaa. Erityisesti keskityn amerikkalaisen Apple-yhtiön tuotteisiin: Mac-tietokoneisiin, iPod-musiikkisoittimiin, iPhone-puhelimiin ja iPad-tabletteihin sekä niiden OS X ja iOS käyttöjärjestelmiin, niiden kulttimaineeseen ja käyttäjien lähes uskonnolliseen suhtautumiseen yritystä kohtaan. Alkuhypoteesini on, että applelaisuutta voidaan verrata uskonnonharjoittamiseen.

2. Kuluttaminen, teknologia ja viihde uskonnon tilalla
Suomessakin on viime vuosina tutkittu, miten media vaikuttaa uskontoon ja toisaalta miten uskonnot voivat hyödyntää modernia mediaa. (Lehikoinen 2003) Itseäni kiinnostaisi tutkia sitä, missä määrin media, teknologia ja viihteen kuluttaminen ovat ottaneet jopa uskonnon harjoittamisen paikan ihmisten elämässä.

Monet uskonnot pitävät postmodernismia, relativismia tai sekulaaria humanismia suurimpina uhkinaan, mutta kirjailija Skye Jethani osuu mielestäni naulan kantaan ehdottaessaan aikamme uskontokuntien varteenotettavimmaksi haastajaksi konsumerismia. Tällä hän ei tarkoita kuluttamista sinänsä, vaan nimenomaan maailmankatsomuksen aseman ottanutta kuluttajuutta. Douglas Atkins lisää, että brändit ovat uusia uskontoja, jotka edustavat aikamme metafysiikkaa, tuovat maailmaan merkitystä ja toimivat kokonaisina merkitysjärjestelminä. Toisaalta voidaan myös miettiä, onko syynä kehitykseen uskontojen alentuminen brändien tasolle. Useat amerikkalaiset tutkimuslaitokset, ovat huomanneet, että uskonnollisia ja uskonnottomia erottaa yhä harvemmin juuri mikään muu kuin kulutustottumukset. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Amerikassa myydään uskonnollissävytteisiä tuotteita seitsemällä miljardilla vuosittain. (Jethani 2010)

Toisaalta on erittäin mielenkiintoista, kuten kurssin kolmannessa teemakeskustelussa kävi ilmi, että esimerkiksi Intiassa uskonnollisuus on uudessa nousussa maallistuneiden ja hyvintoimeentulevien ihmisten parissa. Perinteisen uskontososiologisen maallistumisteesin näkökulmasta tällainen kehitys on täysin nurinkurista. (Tamminen 2010) Tämä saattaa selittyä kognitiivisen uskontotieteen ajatuksella ihmismielessä olevasta jumalan mentävästä aukosta eli ihmisen luontaisella taipumuksella ajatella syy-seuraus-suhteita ja tekijyyttä. (Pohjanheimo 2009: 45.)

Ero länsimaiden ja vaikkapa juuri Intian kehityssuunnissa saattaa mielestäni johtua uskonnon erilaisesta asemasta kulttuurissa. Euroopassa on valistuksesta lähtien pyritty aktiivisesti erottamaan uskonto muusta ympäröivästä kulttuurista, kun taas idässä uskonnollisuus on kiinteämpi osa jokapäiväistä elämää. Ehkäpä kristinuskon eksklusiivisuus on sulkenut sen hitaasti ulos arkielämästä kun taas intialainen kulttuuri on pystynyt hyödyntämään hindulaisuuden yleistä teoriaa kaikkien uskontojen osoittamisesta jollain tavoin samaan totuuteen ja olemaan yhtä aikaa sekä muinaista että nykyaikaista. (Smart 2005: 450.)

Yleisesti sekularistit ja ateistit usein ajattelevat, että uskonto on tieteen ja teknologian kanssa perusteellisesti yhteensopimatonta, mutta on hyvin kiinnostavaa, kuinka kaksituhattaluvulla on nähty niin huipputeknologian leviämistä laajalle kuin monenlaisen uskonnollisen fundamentalismin lisääntymistä. Kyseessä ei ole varmasti vain sattuma. Ehkäpä teknologista kehitystä ajaakin eteenpäin uskonnolliset impulssit tai ehkä teknologia itsessään on muuttumassa uskonnolliseksi. Moni etsiikin teknologiasta uskonnon tavoin ratkaisua tai jopa pakopaikkaa ihmiselämään kuuluvilta ongelmilta ja pettymyksiltä. (Cline 2010)

Yksi näkökulma nousee yhteisöllisyyden kaipuusta ja sosiaalisen median tuomasta ”ratkaisusta” sen puutteeseen. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että uskonnolliset ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin uskonnottomat. Limin ja Putnamin uunituore tutkimus väittää, että syyt eivät ole uskonnollisia, vaan yhteisöllisiä. Tulokset osoittivat, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen tiheys vaikutti heti terveydentilan jälkeen eniten siihen, miten tyytyväisiä vastaajat olivat elämäänsä. Syyksi tähän tutkijat löysivät ne ihmissuhteet, jotka liittyivät uskonnon harjoittamiseen. Johtopäätöksenä tutkijat arvelivat, että mitä tärkeämmäksi yhteinen kiinnostuksen kohde koettaan, sitä helpompi on muodostaa läheisiä ihmissuhteita. (Sohn 2010)