Avainsana-arkisto: minimalismi

Mar 30 2011

Job’s done!

Uskomatonta, mutta totta! Bloggauskuu onnistui yhtä päivää ja eilistä lievää uuvahtamista lukuun ottamatta hienosti! Olen äärimmäisen innoissani. Sain itseäni niskasta kiinni lähes joka päivä, ja savolaisen projektin kesytettyä. Jokainen teksti oli todellakin vain aloittamista vaille valmis. Kuten kerroin, hidastan päivitystahtia nyt hieman, mutta toivottavasti en paljon. Koska kirjoittamisesta on nyt tullut jokapäiväinen tapa, pyrin tekemään sitä edelleen joka päivä. Osan julkaisen, kaikkea en.

Kirjoittelun lomassa tuli blogin ulkoasu laitettua mieleeseeni kuntoon. Sopivasti eye candyä, mutta kuitenkin minimalistinen linja. Siihenkin sopii ottaa kantaa ja antaa ehdotuksia varsinkin käytettävyyden näkökulmasta. Löytyykö blogista se mitä etsit, helposti? Onko kirjoitusten aiheet muuten millään lailla kiinnostavia? Päivittäisten kävijöiden määrät ovat hieman vaihdelleet, mutta melko tasaista on ollut, joten siitä ei voi paljon päätellä eri tyyppisten aiheiden kiinnostavuutta.

Tilastoista vielä sen verran, että kuukauden kokonaiskävijämäärä on tällä hetkellä 1.824, mikä on edellisen vuodenvaihteen sunnuntaidebattien jälkeen ennätys. Pitkään aikaanhan blogi ei ollutkaan päivittynyt säännöllisesti, joten eipä tätä juuri kukaan käynyt lukemassakaan. Tavoitteena vuoden vaihteeseen mennessä on edelleen sata kävijää päivässä eli noin kolme tuhatta yhteensä. Se on aika kova tavoite ja vaatii kyllä aihevalinnoilta osumia, mutta yritetään ainakin.

Kiitos jokaiselle kävijälle ja lukijalle mukana olemisesta bloggauskuussa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti sähköpaimen löytää ensi vuoden aikana oman äänen ja aktiivisen lukijakunnan, joka uskaltaa myös kommentoida ja ottaa kantaa kirjoituksiin. Suurkiitos myös Verbaalisen Velodromin Villelle, joka tarttui haasteeseen ja lähti mukaan! Villellä bloggauskuu on ainakin kävijätilastojen valossa ollut vielä selkeästi suurempi menestys kuin itselläni. Onneksi olkoon!

Jos et vielä koe oloasi kiitellyksi, voit katsoa virallisen kiitosvideon.

Mar 18 2011

Vähemmän on enemmän

Vaikka olenkin kesällä normaalipalkkaiseen työhön päästyäni melkein siirtynyt kulutustottumuksiltani minimalistisesta tavoitteesta maksimalismiin, olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäinen on jälkimmäistä parempi. Mitä vähemmän omistamme, sitä vähemmän omaisuutemme omistaa meidät.

Vuoden takainen sadan tavaran hankkeeni ei ihan onnistunut, mutta paljon ei enää tavoitteesta puuttunut. Sittemmin mm. pukupakko uudessa työssä on laittanut vaatekaappia sen verran uusiksi, että ollaan palattu lähtöruudun kautta kohti ääretöntä ja sen yli. Toki paljon on jälleen kaapissa tavaraa, jota ei tule käytettyä ollenkaan, joten muuton yhteydessä on taas hyvä hetki tehdä inventaariota ja lahjoittaa eteenpäin tai heittää pois tarpeetonta. Tähän asti olemmekin muuttaneet vähintään kahden vuoden välein ja aina on löytynyt varastoista hämmästyttävän paljon hävitettävää tavaraa.

Mitä tarpeetonta tavaraa sinulle on kertynyt? Oletko kokeillut, miten vapauttavaa on päästä turhasta rojusta eroon? Suosittelen kaikille henkisen “muuttokuorman” tekemistä säännöllisesti: ala tehdä listaa asioista, joita oikeasti tarvitset ja käytät päivittäin. Mieti, mitä ehdottomasti ottaisit mukaan, jos muuttaisit vaikkapa toiselle puolelle maapalloa? Mistä olisit valmis luopumaan?

Seuraavan kerran, kun lähdet shoppailemaan lisää omaisuutta, pysähdy hetkeksi ja mieti motiivejasi hankinnoillesi. Tarvitsetko oikeasti kolmet lenkkarit tai uusimman teknisen vempeleen, vai haluatko vain saada sen. Ja jos haluat, niin miksi? Koetko hyvänolon-, turvallisuuden- tai hyväksynnän tunteita, kun saat ostaa jotain uutta? Mistä se mahdollisesti kertoo?

Jos luopuminen tuntuu haastavalta, aloita vaikka kokeilemalla kuukauden dieettiä siten, että saat ostaa jotain uutta vain, jos samalla hävität kaksi vanhaa tavaraa.

Mar 14 2011

Vinkkejä kaamoksen torjuntaan

Järjestimme vaimon kanssa muutama viikko sitten myynnissä olevaa kotiamme ensimmäistä asuntonäyttöä varten ja siivosimmekin hieman tavallista paremmin. Lapset touhusivat ulkona ja me hääräsimme sisällä nopeasti mutta tehokkaasti. Kun kaikki oli suunnilleen paikoillaan ja paperipinot yms. sedimentoituneet kasat pöytien nurkilta purettu tai piilotettu kaappeihin, suorastaan hämmästyimme miten viihtyisää ja tilavan näköistä meillä olikaan. Tuli aivan sääli myydä kotiamme pois.

Kävimme itse useammassakin asuntonäytössä, kun etsimme uutta kotia, ja täytyy todeta, että kaikki eivät olleet vaivautuneet edes siivoamaan asuntoaan myynninedistämistarkoituksessa. Vaikutus oli lähtemätön. Kauniskaan koti ei näytä hyvältä likaisena tai täyteen ahdettuna, kun taas puhtaus ja järjestys saavat hieman puutteellisemmankin asunnon näyttämään paljon paremmalta. Vaikka ei varsinaiseen sisustavien-televisiohomojen-stailaukseen olisikaan halua, varaa tai mahdollisuutta, pienelläkin vaivalla saa tuloksia aikaan.

Reilu viikko takaperin innostuin vielä pyöräyttämään olohuoneemme ympäri, kun uusi tv ei mahtunutkaan vanhaan hyllyyn ja tarvitsi uuden paikan. Huomasimme, että koko alakerta vaikuttaa nyt huomattavasti tilavammalta ja entistä käytännöllisemmältä niin lasten touhuihin kuin vieraiden vastaanottoon. Harmittaa vain, kun emme aikaisemmin keksineet uudelleenorganisointia.

Jos syksyn synkkyys ja raskas kaamosarki meinaa saada selkävoiton, kannattaa yksi lauantaipäivä uhrata kodin saattamiseksi asuntonäyttökuntoon. Vaikka ei kiinteistökuningatarta aikoisikaan kutsua paikalle, on virkistävää huomata, että kotihan on oikeasti viihtyisä ja avara. Vaihda muutaman huonekalun paikkaa, tee suursiivous ja heitä pois vuosien varrella kertynyttä turhaa tavaraa ihan kuin olisit muuttamassa. Lupaan, että virkistyt. Ja mahtuu sitten taas joululahjaksi hankittavat uudet lelutkin paremmin nurkkiin. Me totesimme vaimon kanssa, että täytyy jatkossakin toimia näin ainakin kerran vuodessa, koska aikomuksemme on vähentää muuttotahtia entisestään, jolloin pakollisia muuttosiivoja ei tule enää niin usein tehtyä.

Jos pimeys ahdistaa, kokeile Korpialttarin kommenttiosastolta bongattua vinkkiä: vaihda 6500 kelvinin kylmät “kirkasvalolamput” pariin huoneeseen ja pidä niitä päällä päiväsaikaan. Iltaisin kannattaa vaihtaa kynttilöihin ja lämpimämpään valoon. Jos muuten istut tietokoneen äärellä myöhään, kannattaa kokeilla f.lux -ohjelmistoa, joka muuttaa ruudun värin myös lämpöisemmäksi auringonlaskun jälkeen. Näin et häiritse elimistön luontaista vuorokausirytmiä liian kirkkaalla valolla. Ei tosin sovi kuvankäsittelijöille, mutta esim. tällaiseen iltabloggailuun mainiosti.

Mitäs vinkkejä sinä voisit antaa kaamosta vastaan?

Miten olisi auton osto?

Mar 3 2011

Karismaniaa

Karistossa oli tänään säpinää, kun kauan odotettu Kauppakeskus Karisma avasi vihdoin ovensa. Ilmassa oli todella suuren urheilujuhlan tuntua, kun autojono ulottui aamupäivällä moottoritielle asti ja alueen asukkaiden kansainvaellus kohteeseen jatkui tasaisena virtana pitkin päivää.

Käytävillä otettiin aamulla ripeitä juoksuaskeleita ovien avauduttua, koska parhaita tarjouksia riitti vain nopeimmille. Selvästi massiivisimman kassajonon sai aikaan lelukaupan pistämätön alennus: kaikki Legot puoleen hintaan. Merkille pantavaa oli myös se, että ne liikkeet, joilta puuttui jäätävä avajaistarjoustuote, puuttuivat myös asiakkaat.

Varmasti aika monelle asiakkaalle kävi tarjousten suhteen perinteisesti: pakko oli ostaa, kun kerran halvalla sai. Monet keskittyivät varmasti vain tarpeellisiin hankintoihin, mutta varmasti melko suuren joukon vei kulutushysteria mennessään. Itse olin saanut vaimolta selkeän tilauksen talvitakista, jonka saadakseni olinkin etukäteen suunnitellut valmiin etenemisreitin kauppakeskuksen pohjakuvaan. Sisäänmeno väärästä ulko-ovesta oli koitua takkihankinnan kohtaloksi, mutta onneksi sain kuitenkin tehtävän suoritettua. Lisäksi sorruin pariin herätevaateostokseen, mutta melko hyvin pysyi wannabe-minimalisti kurissa.

Illalla keskukseen piti tietysti suunnata vielä koko perheen voimin. Pienet tytöt olivat ihmeissään materialismin alttarilla, mutta lähtivät kuitenkin yhden Anna Abreun akustisen biisin kuunneltuaan pienten leluostojen ja ilmapallojen kera tyytyväisinä kotiin. Meteliä ei noussut edes siitä, että jäätelöt ja muut herkut päätettiin pitkistä jonoista johtuen jättää seuraavaan kertaan. Rouva jäi vielä kiertelemään ihmemaata, muuta ei hänkään viipynyt edes sulkemisaikaan asti.

Kaiken kaikkiaan Karisma vaikutti nimensä veroiselta. Parkkitilaa näytti olevan reilusti, itse kauppakeskus oli valoisa ja tilava ja kaikki liiketilat oli saatu vuokrattua vanhoille ja uusille kaupoille. En voinut välttyä ajatukselta, miten nykyajan materialistisen maailmankatsomuksen omaavat ihmiset varmasti saavat Karisman tyyppisissä paikoissa vastaavia hämmästyksen ja “pyhän” kokemuksia, joita ennen vanhaan on koettu kirkoissa ja muissa sakraalitiloissa. Kuluttajat näyttivät hetkittäin olevan suorastaan yli-vainiolaisen hurmoksen vallassa saatuaan käsiinsä viimeisen tarjoustuotteen tai onnistuneen heräteostoksen. Mieleeni nousi väkisin myös Nine Inch Nailsin väkevä teos – Head like a hole:

Bow down before the one you serve.
You’re going to get what you deserve.

Tam 8 2011

Mitä opin viime vuonna?


Hyvää tätä vuotta. Hieman hitaalla liekillä tämä käynnistyy, mutta sitäkin varmemmin. Olen todennut eri yhteyksissä, että viime vuosi oli monella tasolla elämäni paras. Silti odotan alkaneelta vuodelta vielä enemmän.

Huomasin kuitenkin viime vuotta sulatellessa, että ilmeisesti ikä alkaa painaa ja vauhti hidastua, kun emme saaneet uutta kotia, uutta autoa, uutta työpaikkaa emmekä uutta vauvaa. Tähän asti joka vuosi vähintään yksi, yleensä useampi, edellä mainituista on toteutunut. Ehkä harvinainen stabiilius tekikin kuluneesta vuodesta niin mukavan. Toisaalta töiden ja seurakunnan näkökulmasta tapahtuikin ehkä enemmän eteenpäin menemistä kuin kaikkien tähänastisten työvuosien aikana yhteensä.

Mitä sitten opin viime vuonna? Tässä muutamia päällimmäisiä ajatuksia:

1) Vision voima on käsin kosketeltava.
Selkeä näky siitä, mikä on elämämme tarkoitus ja juuri meille paras tapa täyttää se niin omassa elämässä kuin esimerkiksi seurakunnassakin, on todella voimakas eteenpäin vievä voima. Selkeää näkyä vasten arkinen ahertaminenkin alkaa näyttäytyä oikeassa valossa ja järkevästi asetettujen tavoitteiden saavuttaminen motivoi jälleen pyrkimään parempaan.

2) Parisuhde paranee pienillä asioilla
Tähän olen uskonut aina, mutta jälleen syksyn aikana töiden ja flunssakierteiden painessa päälle tuli todistettua, että loppu viimein melko pienet ja simppelit jutut saattavat nostaa tunneilmastoa plussan puolelle. Löysimme vaimon kanssa mm. jokaviikkoisen treffeillä käymisen riemun. Meillä ei ole lastenhoitajia, mutta joka sunnuntai-ilta, kun lapset on laitettu nukkumaan istumme hetken lähekkäin kynttilän valossa, katselemme toisiamme silmiin ja juttelemme arjen yläpuolella olevista asioista, suunnitelmista, haaveista ja unelmista. Pahimpina sairasteluviikkoina taisi tosin treffitkin jäädä välistä, mutta niistäkin ajoista selvittiin, kun suhde oli paremmalla tasolla kuin koskaan. Löysimme myös yhteisen harrastuksen parisuhdeblogista (Kanssasikahleisiin), johon aiomme kirjoittaa tänä vuonna viikoittain.

3) Minimalismi miellyttää minua
En ole mikään askeesin kannattaja, mutta kun ympärillä on jatkuvasti kasoittain pienten naisten tavaraa, olen huomannut kaipaavani tyhjää tilaa ja avaruutta. Pyrin syksyn ajan karsimaan henkilökohtaista omistamistani 100 asiaan, mutta en päässyt vielä tavoitteeseen. Vuodenvaihteen lista näyttää 125:tä. Edelleen suunta on vähempään ja olen tyytyväinen, että sain kuitenkin karsittua omasta painolastistani 57 tavaraa. Alkaneen vuoden aikana pyrin luopumaan myös lopuista fyysisistä kirjoista ja hankkimaan niitäkin jatkossa vain digitaalisessa muodossa.

4) Kirjoittaminen on ajattelun jalostunein muoto
Jostain syystä minulla on ollut aina todella korkea kynnys kirjoittamisen aloittamiselle. Sain kirjallisista tehtävistä hyviä arvosanoja jo koulussa, mutta silti aloitusrima tahtoo olla edelleen niin korkealla, että moni hyvä projekti on aloittamista vaille valmis. Kuluneen vuoden aikana opiskelutehtävien, satunnaisen bloggaamisen ja varovasti käynnistellyn päiväkirjanpidon vaikutuksesta olen pikku hiljaa alkanut päästä kirjoittamiseen paremmin kiinni. Olen myös innostunut opiskelusta ja lukemisesta enemmän kuin koskaan. Ehkä luontainen mukavuudenhalu ja laiskuus on tähän asti hidastanut turhan “jalostunutta ajattelua”, mutta tänä vuonna aion kirjoittaa asioita muistiin lähes päivittäin ja julkisiin blogeihinkin ainakin kerran viikossa.

Opin toki paljon muutakin, mutta nämä nyt nousi mieleen. Mitä sinä opit viime vuoden aikana?