Avainsana-arkisto: musiikki

Mar 24 2011

Kylmiä soittoja Spotifysta

Jouduin pitkästä aikaa ostamaan musiikkia iTunes Storesta, kun Coldplayn uusin levy Mylo Xyloto ei tullut ollenkaan Spotifyhin. Mikä pettymys! Ei ole kysymys siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kuluttamastani viihteestä enkä missään nimessä kannata piratismia, mutta siirryin viime vuonna kokonaan musiikin vuokraukseen eli Spotifyn premium-jäseneksi.

Ymmärrän kyllä, etteivät artistit ja varsinkaan levy-yhtiöt varmasti saa samanlaista siivua teoksiensa streamauksesta kuin myynnistä, mutta en usko, että se ainakaan Coldplayn kokoluokan bändien kassassa tuntuu. Itse ainakin kuuntelen Spotifysta myös todella paljon musiikkia, josta en missään olosuhteissa olisi kuitenkaan valmis maksamaan yhtään enempää. Eli streaming-palveluiden kautta moni artisti varmasti saavuttaa paljon suuremman kuuntelijajoukon kuin vain levyjä myymällä. Tämän pitäisi olla ainakin musiikin tekijöille tärkeämpää kuin raha. Ja varmasti levy-yhtiöidenkin kannalta laillinen striimaus on paljon kannattavampaa kuin laiton piratismi!

En ole enää vuosiin juurikaan ostanut cd-levyjä. Joitakin lahjaksi tai kannatuksen vuoksi hankittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutaman vuoden ajan ostin musiikkia tiedostoina iTunes-musiikkikaupasta, mutta kun Spotify tuli, olin ihan myyty. Ostin aikaisemmin noin kerran kuukaudessa uuden levyn iTunesista hintaan 9,90 €. Saman suuruisella kuukausimaksulla saa kuunnella musiikkia rajattomasti Spotifysta, ilman ilmaisversion mainoksia ja paremmalla laadulla.

Erittäin tärkeää on myös Spotifyn toimiminen iPhoneissa. Tietokone on meillä yläkerrassa, kaiuttimet alakerrassa. Stereoihin kytketyn Airport Expressin kautta voimme soittaa musiikkia langattomasti kaikista Applen laitteista, niin yläkerran iMaciltä kuin sekä minun että vaimon iPhoneista. Automme stereoihinkin saa nykyään musiikin puhelimesta bluetoothin kautta ilman johtoja, joten Spotify on käytössä myös siellä. Älyttömän kätevää. Toyotan soitin osaa jopa jatkaa soittamista siitä, mihin se on edellisellä kerralla loppunut.

Yksi hyvä puoli Spotifyssa on myös sen sosiaalisuus ja nykyään myös mahdollisuus liittää se kätevästi Facebookkiin. Olen bongannut monta itselleni uutta artistia kavereiden seiniltä! Myös toisten soittolistojen tilaaminen tai julkisten yhteisten listojen kokoaminen on hauska tapa tutustua musiikkiin ja ihmisiinkin. Spotifyn suosittelemat uudet julkaisut ja top listat tulee myös aina välillä katsottua läpi uuden hyvän musiikin löytämisen toivossa.

Kannettava tietokoneeni hajosi alkusyksystä. En ollut fiksuna poikana varmuuskopioinut musiikkitiedostoja ollenkaan, koska ne olisivat vieneet liikaa levytilaa ja kaikki niistä löytyi kuitenkin Spotifysta. Olimme myös myyneet pois lähes kaikki cd-levyt, koska niiltäkin musiikki oli siirretty tietokoneelle. Ainoastaan edelliseen iPhoneen jääneet tiedostot onnistuin palauttamaan puhelimen varmuuskopiosta. Niinpä vapauduimme koneen hajoamisen myötä puolivahingossa melkein kokonaan “musiikin omistamisesta”. Olisin valmis luopumaan myös kaikista kirjoista ja elokuvista, mikäli ne olisi yhtä kätevästi digitaalisesti saatavilla kuukausimaksua vastaan.

Kaikesta edelläolevasta johtuen siis säikähdin todella, kun edellisviikolla luin uutisen, että yli 200 levy-yhtiötä olisi poistumassa Spotifysta! Kysymys oli kuitenkin vain joistakin pienistä elektronisen- eli omasta näkökulmastani marginaalimusiikin firmoista. Ja ilmeisesti heilläkin on uudet neuvottelut käynnissä paremmasta korvauspolitiikasta, joten ei siis syytä huoleen. Täytyy vain toivoa, että Spotifyn Sean Parkerin luotsaama amerikanvalloitus onnistuu ja loputkin hanttiin laittavat bändit ja levy-yhtiöt lähtevät mukaan nykyaikaan.

Niin ja se levy? Sehän on tietenkin loistava! Kuin stadion olohuoneessa.
sähköpaimen suosittelee

Mar 7 2011

Kulttuuria seurakunnassa vai seurakunta kulttuurissa

Onko kirkko/seurakunta osa kulttuuria vai kulttuuri osa seurakuntaa? Missä määrin seurakunnan tulisi mukauttaa toimintaansa ja viestinsä kommunikointia ympäröivään kulttuuriin ja milloin taas toimia valtavirrasta poiketen tai jopa täysin vastavirtaan? Tämä liittyy hyvin läheisesti edelleen tuohon toissapäiväiseen aiheeseen, mutta yritetään laajentaa keskustelua pelkästä opetuksesta koko seurakuntaa koskevaksi.

Voiko seurakunnan jumalanpalveluselämään tuoda elementtejä vallitsevasta kulttuurista ja kuinka paljon? Missä menee tuo kuuluisa muuttumisen ja mukautumisen välinen raja? Onko vanha- tai korkea- hyväksyttävämpää kuin popkulttuuri? Kuinka paljon seurakunnan tulisi ottaa kantaa aikamme kulttuurisiin ilmiöihin ja olla muovaamassa kulttuuria sen sijaan, että se muovaa meitä?

Viime maaliskuussa muutamat amerikkalaiset pastorit kokoontuivat keskustelemaan monista kiperistä seurakuntakysymyksistä, tämä mukaan lukien, Elephant Room -tapahtumiin. On ilo seurata, miten välillä täysin päinvastaisen mielipiteen omaavat veljet pystyvät keskustelemaan kasvotusten ja löytämään yhteistä maaperää toisiaan kunnioittaen. Tällaista keskustelukulttuuria soisi näkevänsä Suomessakin. Meillä kun on uskontokeskustelussa useimmiten jääty “Raamattu sanoo näin” ja “hei nyt eletään kuitenkin 2011-luvulla” tyyppiseen täysin joutavaan pseudoargumentointiin ja leimakirveen heilutteluun. Suosittelen katsomaan videon ja toivon myös omaa kommenttiasi aiheeseen. Voisiko seurakunta Suomessa käyttää vaikkapa takavuosien euroviisuvoittaja-hallelujaa omassa tilaisuudessaan?

Mark Driscollin videollakin mainitsema kolmen R:n periaate: reject, receive or redeem voitaisiin suomettaa vaikkapa kolmen V:n periaatteeksi: vastusta, vastaanota tai vapahda. Hylkääminen olisi parempi käännös ensimmäiselle, mutta me toisaalta rakastamme juuri asioiden vastustamista, joten sehän sopii suomalaiseen pirtaan. On siis olemassa niin kulttuurisia, kuin monia muitakin asioita, joihin seurakunta voi suhtautua em. tavoilla.

Selkeät kristinuskon vastaiset harhaopit on parasta hylätä suoralta kädeltä ja niitä tuleekin jopa vastustaa. Toisaalta moni varsinaisen uskonelämän ulkopuolinen asia voidaan ottaa varauksetta mukaan seurakunnan toimintaan, helppona esimerkkinä vaikkapa pihatalkoot. Kolmanteen ryhmään sitten kuuluvat asiat, joita sellaisenaan ei voi omaksua, mutta joita voidaan käyttää hyväksi vaikkapa seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamisessa. Tästä voisi mainita esimerkkinä vaikka Pornoa ja pannukakkuja -tapahtuman tai ehkä vähän epäonnistuneempana yrityksenä Villen mainitseman JesusWeenin.

Miten sinä jakaisit kulttuuria näihin laatikkoihin?

Mar 3 2011

Karismaniaa

Karistossa oli tänään säpinää, kun kauan odotettu Kauppakeskus Karisma avasi vihdoin ovensa. Ilmassa oli todella suuren urheilujuhlan tuntua, kun autojono ulottui aamupäivällä moottoritielle asti ja alueen asukkaiden kansainvaellus kohteeseen jatkui tasaisena virtana pitkin päivää.

Käytävillä otettiin aamulla ripeitä juoksuaskeleita ovien avauduttua, koska parhaita tarjouksia riitti vain nopeimmille. Selvästi massiivisimman kassajonon sai aikaan lelukaupan pistämätön alennus: kaikki Legot puoleen hintaan. Merkille pantavaa oli myös se, että ne liikkeet, joilta puuttui jäätävä avajaistarjoustuote, puuttuivat myös asiakkaat.

Varmasti aika monelle asiakkaalle kävi tarjousten suhteen perinteisesti: pakko oli ostaa, kun kerran halvalla sai. Monet keskittyivät varmasti vain tarpeellisiin hankintoihin, mutta varmasti melko suuren joukon vei kulutushysteria mennessään. Itse olin saanut vaimolta selkeän tilauksen talvitakista, jonka saadakseni olinkin etukäteen suunnitellut valmiin etenemisreitin kauppakeskuksen pohjakuvaan. Sisäänmeno väärästä ulko-ovesta oli koitua takkihankinnan kohtaloksi, mutta onneksi sain kuitenkin tehtävän suoritettua. Lisäksi sorruin pariin herätevaateostokseen, mutta melko hyvin pysyi wannabe-minimalisti kurissa.

Illalla keskukseen piti tietysti suunnata vielä koko perheen voimin. Pienet tytöt olivat ihmeissään materialismin alttarilla, mutta lähtivät kuitenkin yhden Anna Abreun akustisen biisin kuunneltuaan pienten leluostojen ja ilmapallojen kera tyytyväisinä kotiin. Meteliä ei noussut edes siitä, että jäätelöt ja muut herkut päätettiin pitkistä jonoista johtuen jättää seuraavaan kertaan. Rouva jäi vielä kiertelemään ihmemaata, muuta ei hänkään viipynyt edes sulkemisaikaan asti.

Kaiken kaikkiaan Karisma vaikutti nimensä veroiselta. Parkkitilaa näytti olevan reilusti, itse kauppakeskus oli valoisa ja tilava ja kaikki liiketilat oli saatu vuokrattua vanhoille ja uusille kaupoille. En voinut välttyä ajatukselta, miten nykyajan materialistisen maailmankatsomuksen omaavat ihmiset varmasti saavat Karisman tyyppisissä paikoissa vastaavia hämmästyksen ja “pyhän” kokemuksia, joita ennen vanhaan on koettu kirkoissa ja muissa sakraalitiloissa. Kuluttajat näyttivät hetkittäin olevan suorastaan yli-vainiolaisen hurmoksen vallassa saatuaan käsiinsä viimeisen tarjoustuotteen tai onnistuneen heräteostoksen. Mieleeni nousi väkisin myös Nine Inch Nailsin väkevä teos – Head like a hole:

Bow down before the one you serve.
You’re going to get what you deserve.

Underøath @ Helsinki
Maa 27 2010

SD: Missä menee mukautumisen ja muuttumisen raja?

Sunnuntaidebatti jälleen tulilla! Raamattu kehottaa meitä muuttumaan ja uudistumaan mieleltämme mukautumatta kuitenkaan tämän maailman menoon. Olin eilen “iltamissa” katsomassa maailmanluokan kristillistä metalcorebändi Underøathia. Poikien soitto oli “vähintäänkin kohtuullista” ja meininki mahdottoman kova. Hienosti ja napakasti myös kertoivat uskostaan Jeesukseen Kristukseen. Siinä katsellessani “helluntainuorisoa” oluttuoppien kanssa riehumassa mietin, että “ei minun nuoruudessani olisi tullut kysymykseenkään.” ;) Erään ystäväni kanssa kehitimmekin ohimennen tämän viikon sunnuntaidebattiaiheen:

Missä menee mukautumisen ja muuttumisen raja?

Toisin sanoen mikä kristillisen nuorisokulttuurin muutoksessa on toivottavaa uudistumista ja mikä taas maailman menoon mukautumista? Missä asioissa olemme olleet vain liian tiukkapipoisia tai väärässä ja missä taas ollaan tätä nykyä liiankin maallistuneita? Keskustelun ei tarvitse liikkua vain jo osittain käsiteltyjen musiikin ja alkoholin maailmassa, vaan ihan yleisellä tasolla.

Tam 24 2010

SD: Tulisiko uskovaisen kuunnella vain hengellistä musiikkia?

Tämän viikon sunnutaidebatissa ollaan ikuisuuskysymyksen äärellä, joka on ainakin koko minun elämäni ajan mietityttänyt uskovia nuoria:

Tulisiko uskovaisen kuunnella vain hengellistä musiikkia?

Miksi tai miksi ei? Mikä muuten tekee musiikista hengellistä? Joku viisas sanoi, että Henki! :) Onko musiikin hengellisyys vain sen sanoissa? Voiko Jumala puhutella ihmisiä myös sekulaarin musiikin kautta? “Kulkeeko henki” kenen tahansa laulamana, esim. tutun virren välityksellä? Miksi ei kannattaisi kuunnella maallista musiikkia?