Nykyaikaa on kutsuttu isättömäksi ja paljon puhutaan siitä, että aikuisilla on vanhemmuus hukassa. Myös johtajuus on kysyttyä monin paikoin.

Tämä on havaittavissa myös seurakuntien keskellä. Missä ovat hengelliset isät ja äidit? Kuka on sinun hengellinen isäsi? Tai kenelle sinä olet hengellinen äiti? Valitettavan usein olemme keskittyneet lähinnä toimintaan, rakenteeseen ja touhuamiseen hengellisen vanhemmuuden kustannuksella.

Kuitenkin Raamatun esimerkki on toisenlainen. Kaikkivaltiaalla Jumalalla oli varaa lähettää oma poikansa elämään arkista elämää kahdentoista karvaisen miehen kanssa, jotta he saisivat kokea ruohonjuuritasolla todellista hengellistä johtajuutta, jota sen ajan uskonnolliset johtajat eivät kyenneet tarjoamaan. Loistava esikuva on myös Paavalin suhde omiin opetuslapsiinsa Timoteukseen ja Titukseen. Hän kutsui heitä kirjeissään rakkaiksi, oikeiksi pojikseen.

Aikamme hengellisen johtajuuden keskittyminen leadershipin sijaan managementiin on saanut aikaan paljon isättömyyden traumoja myös seurakunnissa. Väitän, että tästä johtuu myös nykyään niin trendikäs yhteiskristillisyyden harha. Olen törmännyt moniin uskoviin ja yhteisöihin, jotka eivät halua sitoutua kuulumaan mihinkään seurakuntaan tai olemaan sitä, vaan haaveilevat johtajuudettomasta kristillisyydestä. Tämä kuulostaa mielestäni pelottavan paljon menneiden vuosikymmenien vapaalta kasvatukselta, jossa vanhemmat yrittävät olla lastensa kavereita.

Erilaiset liikkeet, joita “kukaan ei johda”, rakentuvat yleensä karismaattisen henkilön persoonan ympärille ja varaan. Usein hän on juuri se, joka suurimpaan ääneen julistaa, miten meillä ei ole inhimillistä johtajaa vaan että meitä johtaa itse Jeesus Kristus tai Pyhä Henki. Todellisuudessa hän on itse ryhmänsä johtaja. Eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Mutta jos tällaiset henkilöt kuvittelevat ettei heidän itsensä tule myös olla jonkun johdettavina, vaan ovat mielestään tilivelvollisia vain itse Jumalalle, on seurauksena yleensä kaikki lahkon ominaispiirteet täyttävä yhteisö.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on hyvästä tai huonosta hengellisestä vanhemmuudesta? Mieluummin kuulisin niistä hyvistä kokemuksista… :)