Tag Archives for perhe

Pakkosiirtolaisuus päättyy

Huhhuh. Neljä kuukautta on kulunut. Jälleen kerran hyvin alkanut kirjoitusputki päättyi kuin kanan lento. No nyt on ainakin helppo syyttää olosuhteita. Paluu pohjanmaalle ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta itseasiassa loppuviimein paremmin kuin osasimme odottaa.

Alun perinkin utopistinen Lahden asunnon myyntiaikatauluhaaveemme jäi toteutumatta ja jouduimme luopumaan ensimmäisestä Seinäjoen asuntoehdokkaasta. Onneksi. Kävikin niin, että löysimme mutkan kautta puolitutun asunnonmyyjän, ja vielä huomattavasti paremman tulevan kodin. Omalle asunnolle löytyi alkuvuodesta ostajat ja aikataulutkin saatiin soviteltua kohdilleen. Olemme nyt asuneet kolme kuukautta koko perheellä evakossa anoppilassa. Ja kaikki ovat edelleen (ainakin lähes) täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ja kolme yötä muuttoon on…

Uusi koti, kymmenenvuotias sataneliöinen paritalon puolikas, sijaitsee täsmälleen sen ympyrän keskipisteessä, jonka piirsimme mielessämme tietokoneen näytölle, kun ensimmäistä kertaa marraskuussa katselimme google-karttaa sillä silmällä. Muutamme Pajuluomalle noin kuuden kilometrin päähän keskustasta eli hyvinkin vastaaviin olosuhteisiin kuin missä asuimme Lahdessa. Upouusi koulu ja päiväkoti sijaitsee parin sadan metrin päässä. Siihen olemme jo vuoden alusta lapsia kuljettaneetkin.

Vaimo sai työpaikan toisesta uudesta päiväkodista ja kaikki muutkin käytännön asiat alkavat olla upeasti kohdallaan. Kunhan vielä selviämme muutosta tulevana viikonloppuna, alkaa kaikki stressitekijät olla aika lailla minimissään. Mistähän sitä seuraavaksi saadaan jännistystä elämään?

5 helppoa askelta kiittämättömyyden säilyttämiseen

Amerikkalaisten perhejuhlien isä ja äiti, kiitospäivä, hurahti jälleen ohi eilen ja tänään on rapakon takana vietetty kulutushysteeristä mustaa perjantaita, vuoden massiivisinta alennusmyyntiä, tai vaihtoehtoisesti älä osta mitään -päivää. Minä en tainnut ostaa tänään mitään, mutta se ei ollut tarkoituksellista. Kumpaan sinä osallistuit? Mielestäni molempia tarvitaan. Kulutuksen ja talouskasvun varaan rakennettu yhteiskunta tarvitsee toimiakseen välillä jopa hysteerisiä kuluttajia. Toisaalta meille kaikille tekisi erittäin hyvää viettää säännöllisesti päiviä, jolloin emme tee yhtään hankintaa, vaan päin vastoin luovumme jostain ja annamme omastamme. Suurin osa ihmisistä on kysyttäessä sitä mieltä, ettei raha tuo onnellisuutta, mutta silti poikkeuksetta jokainen myöntää, että jos rahaa olisi vähän enemmän, se tekisi elämän paremmaksi. Näin ainakin kuvittelemme.

Miamin yliopiston tutkimuksen mukaan kiitollisuus on muuten erittäin terveellistä. Ihmiset, jotka ovat tietoisesti valinneet päivittäisen kiitollisen asenteen, ovat mm. terveempiä, optimistisempia, harrastavat useammin liikuntaa, saavuttavat tavoitteensa ja kestävät stressiä paremmin. Varmasti nuo seuraukset synnyttävät myös kiitollisuutta ja positiivisen kehän. Jos tämä kaikki kuulostaa sinusta liian ällöamerikkalaiselta tehokkuuden tavoittelulta, tässä muutama loistava neuvo, joiden avulla voit pysyä kiittämättömänä. Olen alun perin bongannut nämä pastori Craig Groeschelin saarnasta ja itsekin näistä joskus opettanut. Ja valitettavasti myös toteuttanut näitä omassa elämässäni säännöllisen epäsäännöllisesti.

  1. Kehitä kiittämättömyyden taitojasi.
    Vaikka sinulla olisi kuinka monta hyvää syytä olla kiitollinen, kadehdi niitä, joilla on jotain mitä sinulta puuttuu. Kun esim. katsot televisiosta sisustusohjelmaa, ajattele koko ajan, että sen ohjelmaan valitun juntin sijaan sinun pitäisi olla ilmaisen pintaremontin saaja!
  2. Vertaile itseäsi niihin, joilla on enemmän.
    Paljon enemmän! Jos olet esim. tyytyväinen kotiisi, mene asuntomessuille tai huomattavasti rikkaamman ystävän luokse ja vertaile säälittävää luukuasi hänen miljoonataloonsa. Tämä on ihan varma nakki, kiitollisuus unohtuu hetkessä.
  3. Tavoittele väliaikaista omaisuutta enemmän kuin iankaikkista.
    Ymmärräthän, että elämä on itseasiasiassa yhtä kuin omaisuutesi. Unohda ihmissuhteet, hengelliset asiat ja kestävät arvot. Elämähän on vain väliaikaista. Hanki lisää tavaraa. Mitä enemmän, sen parempi. Mitä isompaa ja kalliimpaa, sen parempi!
  4. Jos olosuhteet eivät miellytä, syytä muita.
    Esim. Jumalaa. Jos hän olisi oikeasti kaikkivaltias, sinulla olisi kaikkea mitä haluat ja olisit varmasti onnellisempi. Jos olet tyytymätön ihmissuhteisiisi, siihen ettei sinulla ole parisuhdetta tai siihen että puolisosi ei enää miellytä sinua, syytä Jumalaa!
  5. Muista aina, että ansaitset parempaa.
    Sinulla on oikeus onnellisuuteen. “Because your worth it.” Sinulla on ollut rankka elämä. Ansaitset todellakin ne uudet kengät, auton, käsilaukun, veneen, puoli litraa Ben&Jerry’s jäätelöä, mitä vain, koska olet sen arvoinen. Ja jos sinulla ei ole siihen varaa, ota velkaa ja vinguta visaa. Sinä ansaitset parempaa!

Nuo viisi periaatetta saattavat vaikuttaa huvittavilta, mutta todellisuudessa länsimaalainen yhteiskunta toteuttaa niitä antaumuksella. Ei ole siis niinkään merkitystä sillä, miten ajattelet ja miten sanot eläväsi, vaan sillä miten elät. Jos haluat kristittynä vaikuttaa ympärilläsi oleviin ihmisiin, älä sano miten tulisi elää vaan näytä se elämälläsi. Tämä on vaikea läksy, ainakin minulle.

Sinne ja takaisin

Muutto takaisin Pohojammaalle lähestyy. Asunnonmyyntikuviot eivät ole ihan vielä varmistuneet, mutta hyvää vauhtia asettumassa. Suunnitelma-A on edelleen voimassa eli muutamme näillä näkymin vuoden vaihteessa Seinäjoelle. Olemme asuneet yli kymmenen, melkein viisitoista vuotta muualla ja paluumuutto ei ole ollut varsinaisesti suunnitteilla, mutta käynyt kyllä ohimennen mielessä aina satunnaisesti erilaisissa saumakohdissa. Nyt tuntuu siltä, että aika on kypsä.

Olemme viettäneet täällä kuluneen viikonlopun mummilassa rentoillen ja pienimmäisen synttäreitä juhlien. Hienoa, kun isovanhempien lisäksi vähän muutkin sukulaiset pääsivät osallistumaan juhliin. Tuntuu hassulta ajatella, että seuraavatkin juhlat vietetään täällä kotikaupungissa, mutta omassa kodissa.

Ajelin eilen aamupäivällä ympäri kylää aikaa kuluttaen, kun rouva suoritti shoppailuja. Joka kaupassa oli kuulemma jonoa ja kova tungos. Ilmeisesti jouluostoskadotus on jo alkanut. Suuri väkimäärä tuntui minusta vain hyvältä, koska muistikuva nuoruuden Seinäjoesta lauantaisin on aika autio ja tyhjä. Täällähän tuntuukin olevan elämää! Onhan kaupunki toki kasvanutkin kovasti ja kuntaliitoksilla on saatu ostopelaajia niin, että väkilukuin alkaa vaikuttaa jo uskottavalta.

Kaikin puolin karu on maisema kuitenkin edelleen. Ainutlaatuinen 70-luvun arkitehtuurista kukoistava keskusta-alue saattaa japanilaisen turistin näkökulmasta olla erittäin viehättävä, mutta omasta mielestäni se on kyllä yksi rumimpia. Tuskin Lahtikaan on Suomen kauneimmat keskustat -rankingissa kovin korkealla sijalla, mutta pakko on myöntää, että on se ainakin minun silmissä kaunis tähän verrattuna.

Kaupungin karuus kuitenkin jotenkin kotoisalla tavalla vetää puoleensa. Ehkä on enemmän kysymys tuttuudesta. Lähes joka puolelta on satunnaisia muistikuvia ja kaikki tuntuu jotenkin omalta. Ilmeisesti vanhuus on alkanut väijyä, kun paluu juurille on tullut tärkeäksi. Ja kohtahan sitä ollaankin jo keski-iän kynnyksellä. Ajatus siitä, että saa näytää omille lapsille paikkoja ja kertoa, että tuossa isi kävi koulua tai kaatui ensimmäisen kerran pyörällä, tuntuu hyvältä. Ihan kuin jokin ympyrä sulkeutuisi ja omat lapset liittyisivät elävämmin osaksi esi-isien ja -äitien ketjua. Onneksi olemme olleet välillä poissa, niin nyt tuntuu hyvältä palata.

Riittävän hyvä

Liian suuret saappaat?

Luin eilen ohimennen uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä jutun perfektionistilapsista. Nykyaika jotenkin helpommin ruokkii myös lapsista täydellisyydentavoittelijoita, vaikka vanhemmat eivät vaatisikaan heiltä liikaa. Usein syynä onkin enemmän se mitä vanhemmat vaativat itseltään. Lapsen epäonnistumisenkokemukseen ei järkipuhe auta, koska kyse on tunteista. Olisikin tärkeää auttaa lasta pukemaan sanoiksi epäonnistumisen tunteensa ja kehua häntä muutenkin kuin vain siitä mitä hän osaa.

Niin lasten kuin aikuistenkin olisi hyvä oppia, mitä tarkoittaa “riittävän hyvä”. Läheskään kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti eikä aina ole syytä pyrkiä huippuonnistumiseen kaikilla elämän alueilla. On paljon asioita, joiden tekeminen riittävän hyvin riittää paremmin kuin hyvin. Silloin emme kuluta itseämme loppuun perfektionismilla ja todellisia onnistumisiakin tulee enemmän, koska tärkeiden asioiden tekemiseen riittää paremmin voimavaroja. Olennaista on tietysti oppia erottamaan ne tärkeimmät asiat vähemmän tärkeistä, ja käyttää säästyneet resurssit niihin.

Kyllin hyvä -kirjasta löytyy testi, jonka avulla voit pohtia vaaditko mahdollisesti itseltäsi liikaa:

  1. Minulla on niin paljon suoritettavaa, että minulla ei ole lainkaan aikaa rentoutua.
  2. Tunnen olevani jatkuvan saavutus- ja suorituspaineen alaisena.
  3. Ihmissuhteeni kärsivät, koska vaadin itseltäni niin paljon.
  4. Terveyteni kärsii, koska painostan itseäni menestymään.
  5. Tingin usein mielihyvästä ja onnellisuudesta täyttääkseni vaatimukset, jotka itselleni asetan.
  6. Ponnistelen pitääkseni lähes kaiken täydellisessä järjestyksessä.
  7. Yritän aina parastani, riittävän hyvä ei kelpaa minulle.
  8. Minun on hoidettava kaikki velvollisuuteni.
  9. Minun on oltava paras lähes kaikessa, mitä teen. Toiseksi paras ei kelpaa.
  10. Olen hyvin kilpailuhenkinen.
  11. Minun on aina oltava ”numero yksi” suoritusteni osalta.

Suosittelen perfektionisteille sekä muille työn ja kuormien uuvuttamille myös Antti Kylliäisen kirjaa Armoa työhön. Vaikka markkinatalous ei tunne armoa, se voi aidosti parantaa työn laatua. Armoton kilpailu kääntyy helposti itseään vastaan, kun ylimitoitettujen vaatimusten aiheuttamat paineet ja epävarmuus ajavat työntekijät hermoromahduksen partaalle. Työyhteisössä armo antaa ihmisille mahdollisuuden oppia ja kehittää itseään. Paljon peräänkuulutettu luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat kiireettömässä ja pakottomassa ympäristössä. Ja vaikka työelämässä onkin usein kiire, perusarmollinen ja ihmisen sellaisenaan hyväksyvä ilmapiiri lisää tehokkuutta ja uskallusta myös epäonnistua.

Muista, että vaikka et ole täydellinen, olet riittävän hyvä!

Hey man, slow down. Slow down.
Idiot, slow down. Slow down.
–Radiohead: The Tourist

Kaikki uusiksi – with a vengeance

Ilmeisesti puolisen vuotta suhteellisen tasaista elämää on alkanut tehdä tehtävänsä ja perheessämme on jälleen muutoksien aika. Olemme ilmeisesti molemmat vaimon kanssa jotenkin sisältä rikki, kun tykkäämme tehdä isojakin muutoksia aina aika nopealla aikataululla. Vastoin kaikkia, tai ainakin omia, ennakko-oletuksiamme saimme kuukausi takaperin päähämme ryhtyä suunnittelemaan paluuta juurille. Pyhä Pohojammaa, tuo suloinen Suomen Texas, on alkanut kutsua lapsiaan kotiin.

Yli kymmenen vuotta poissa kotikaupungista on ilmeisesti riittävästi, koska ajatus muutosta takaisin Seinäjoelle ei tunnu muutolta Manhattanilta Brooklyniin vaan ihan hyvältä. Olemme kyllä viihtyneet Lahdessa mainiosti, mutta ehkä on aika “päästä pois Kalliosta”, vaikka maalle. Lähes kaikki vanhat kaverimme asuvat edelleen noissa tutuissa maisemissa. Moni on myös muuttanut sinne takaisin. Myös molempien perheistä ja sukulaisista suurin osa asuu Seinäjoella. Varsinkin vanhempamme ovat innoissaan, kun saavat ensimmäistä kertaa lapsenlapsia samaan kaupunkiin.

Alkuperäinen ajatuksemme oli muuttaa aikaisintaan ensi kesänä, mutta kävikin niin, että sain samanlaisen työpaikan konsernin sisältä eli myyntipäällikön paikan Seinäjoelta, jo ensimmäinen joulukuuta alkaen. Lähdimme asian varmistuttua saman tien viikonlopuksi asunnonhakuun ja löysimmekin jo sopivan rivitalo-osakkeen lapsuutemme maisemista. Tarjouksemme meni läpi ja nyt odotamme vain, että saamme nykyisen kotimme myytyä. Tavoitteena on päästä muuttamaan vuoden vaihteessa. Pienemmät lapset pääsevät näillä näkymin perhepäivähoitoon ja esikoisen koulumatka lyhenee entisestään kilometristä noin puoleen. Hannamaarit etsii töitä helmikuusta alkaen, tammikuun ajan saa perheen naisväki hieman levätä ja totutella elämään uudessa kodissa.

Kiitos jälleen muistamisesta ja erityiskiitos ystäville Lahdessa yhteisistä vuosista. Jännittävää ja valoisaa loppusyksyä kaikille sekä lämmintä joulun odotusta!!

Kaikki uusiksi

Kahdeksan ja puolen vuoden pastorinurani päättyy. Aloitin tänään OP Pohjolassa myyntipäällikkönä. En ole menettänyt “kutsumustani” enkä uskoani, mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, etten voi elättää perhettäni helluntaipastorin tulotasolla. Enkä ole valmis uhraamaan vaimoa ja lapsia “hengellisen työn” vuoksi. On tullut myös aika antaa illat ja viikonloput perheen yhteiseen elämään seurakunnan sijaan.

Liian moni pieni ja suuri Jumalan palvelija on menettänyt parisuhteensa ja perheensä (tai jopa henkensä) työnsä vuoksi. En usko, että sellainen on koskaan Jumalan mielen mukaista.

Päätös oli toisaalta nopea, mutta toisaalta kuitenkin vuosien ajan kypsynyt. Mitään yhtäkkistä lopullista syytä tai “viimeistä niittiä” ei tullut. Koin vain, että nyt on aika tehdä rohkea päätös vastoin sosiaalisia odotuksia. Uskon koko sydämestäni tämän olleen Jumalan johdatus meidän perheen elämässä.

Kiitos tuesta, myötäelämisestä ja yhteisistä vuosista jokaiselle palkatulle ja vapaaehtoiselle työkaverille! Olette kaikki hyviä tyyppejä ja taidollisia siinä mitä teette. Muistakaa kuitenkin aina, ettette ole Jumalalle arvokkaita tekojenne vaan Hänen tekonsa tähden! Uskossa on kysymys olemisesta, ei tekemisestä. Muistetaan toisiamme rukouksin.

Peace, love & understanding. <3

Eikä siinä vielä kaikki!

Ready – Set – Movember!

On jälleen vuotuisen Movemberin aika. Viime vuotiseen tapaan kasvatamme joidenkin seurakunnan miesten kanssa viiksiä koko marraskuun ajan. Lisäksi pidämme esillä miesten hengellistä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vuoden takaisesta kampanjasta minulle jäikin viikset koko vuodeksi, mutta nyt ajoin ne pois ensimmäistä kertaa vuoteen ja aloitan jälleen puhtaalta pöydältä.

En tällä kertaa pidä koko kuukauden paastoa facebookista, mutta opettelen ja otan käyttöön uuden tavan: disconnected tuesday. Koska minulla on poikkeuksetta joka viikko vapaapäivä tiistaina, aion jatkossa pitää ko. päivän vapaata myös netistä ja sosiaalisesta mediasta. Haluan lisätä kotona henkistä läsnäoloa fyysisen lisäksi. En siis käytä aikaa facebookissa tai twitterissä enkä uutisia ja blogeja lukemalla. En myöskään vastaa puhelimeen enkä sähköposteihin. Annan kuitenkin itselleni luvan kuunnella musiikkia Spotifysta. Ja satunnaisesti saan lukea myös etukäteen Instapaperiin tallentamiani pidempiä artikkeleita, joita en ole muuten ehtinyt lukemaan, mutta vain jos muu perhe ei siitä pahastu.

Vapautuneen ajan käytän lasten kanssa leikkimiseen, Raamatun lukemiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Tarkoitus on jatkaa opittua tapaa myös marraskuun jälkeen.

Uusi Verso

Mies, jonka nimi on Uusi Verso, nousee tästä maasta …
- Sakarja 6:12

Menetin vuosi sitten täydellisesti uskon itseeni käytetyn auton omistajana. Muutaman pahasti epäonnistuneen autokaupan jälkeen totesin, että minusta ei vain ole tähän. En ole koskaan ollut mikään autoihminen enkä niiden päälle sinänsä ymmärrä, mutta mielelläni siirtyisin varmalla menopelillä paikasta toiseen. Onneksi saimme mahdollisuuden hankkia ensimmäisen uunituoreen automme. Autohan on kuulemma sijoituskohteena järjettömin, mutta ei me sitä kyllä sijoitusmielessä hankittukaan. Päällimmäisenä motiivina oli uuden auton takuu ja huoltosopimus kiinteällä kuukausimaksulla, jotta jatkuvista yllättävistä autonlaittokuluista päästäisiin kerralla eroon.

Edellisen Nissan Primeran kanssa olimme ihastuneet kojelaudan keskelle sijoitettuun mittaristoon, ja kun ensimmäisen kerran viime keväänä näin vastaavalla mittaristolla varustetun, vanhasta Corolla Versosta ulos kasvaneen, uuden Verson kuvan Tekniikan Maailmassa, totesin leikkimielisesti vaimolle, että tuossa taitaa olla meidän seuraava auto. Niinhän siinä kävi, että kun autokauppa alkoi tulla ajankohtaiseksi, oli Toyota-liike ensimmäisenä kauppalistalla. Versossa ihastutti kohtuu modernin muotoilun lisäksi sen helppous ja käytännöllisyys. Aikaisempaa kokemusta tila-autoista ei ollut, mutta olimme myytyjä kerrasta. Tavaroiden lastauksen kätevyyden lisäksi esim. lasten kiinnittäminen turvaistuimiin on huomattavasti mukavampaa hieman korkeampaan autoon.

Auton tuntuma on rento ja ajomukavuus erittäin miellyttävä. Valitsimme koneeksi yleisimmän 1.8 Valvematicin. Ihan riittävä jopa mukaviin ohituksiin. Olisin halunnut automaattivaihteiston, mutta sellainen oli tarjolla vain diesel-malleihin. Vuosittainen ajomme on kuitenkin sen verran vähäistä, että ei ollut syytä sellaista hankkia. Päädyimme 5-paikkaiseen ratkaisuun, joka on ainakin toistaiseksi ollut ihan riittävä. Onpahan vielä vähän lisää tilaa tavaratilassa. Sol-varustetasossa tyydyimme mahdollisimman vähään, jääpähän sitten seuraavan auton hankintaan jotain lisättävää. Nyttemmin sen tilalle on tullut Sol Edition -varustelu, johon kuuluu samaan hintaan mm. pois jättämämme panoraamakatto, kevytmetallivanteet ja peruutustutka. Aina ei voi voittaa.

Vajaan vuoden käytön jälkeen voin todeta. että olemme olleet koko perheenä erittäin tyytyväisiä autoon kaikin puolin. Loistava valinta lapsiperheelle! Yllättävistä menoista emme kuitenkaan päässeet eroon vieläkään. Repäisin auton etupuskurin alalistan paikallisen Paavolan Citymarketin pahasti routineeseen parkkipaikan pintaan sen verran komeasti, että koko etumaski meni vaihtoon. Kiinteistön omistaja selvisi tietenkin vastuustaan kuin koira veräjästä. Vaihtoivat kuitenkin pihaan uuden asfaltin seuraavalla viikolla… :) No sattuuhan näitä. Taidanpa lähteä hakemaan uudella kuonolla varustetun auton takaisin Vesijärven autosta. Sieltä saa muuten erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua, suosittelen!

sähköpaimen suosittelee

SD: Voiko uskovainen ottaa avioeron ja mennä uudelleen naimisiin?

Tervetuloa taas mukaan uuteen sunnuntaidebattiin! Tällä kertaa jälleen vähän vaikeampi aihe, joten toivon kaikilta malttia ja ymmärrystä:

Voiko uskovainen ottaa avioeron ja mennä uudelleen naimisiin?

Missään nimessä en halua olla osoittamassa ketään sormella tai kasaamassa liian raskaita taakkoja kenenkään kannettavaksi, joten kukaan älköön loukkaantuko. On kuitenkin tärkeää keskustella aiheesta, koska avioerojen määrä uskovaistenkin keskellä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kaikista suomalaisista avioliitoistahan edelleen noin puolet päättyy eroon, joten yleisestä ilmiöstä on kysymys. Jeesus itse sanoi vuorisaarnassa:

Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
Matt. 5:32

Joten Raamatun ideaali on selvä, mutta mikä on tämän päivän maailmassa käytäntö, joka on sen kanssa linjassa?