Sunnuntaidebatti jälleen tulilla! Raamattu kehottaa meitä muuttumaan ja uudistumaan mieleltämme mukautumatta kuitenkaan tämän maailman menoon. Olin eilen “iltamissa” katsomassa maailmanluokan kristillistä metalcorebändi Underøathia. Poikien soitto oli “vähintäänkin kohtuullista” ja meininki mahdottoman kova. Hienosti ja napakasti myös kertoivat uskostaan Jeesukseen Kristukseen. Siinä katsellessani “helluntainuorisoa” oluttuoppien kanssa riehumassa mietin, että “ei minun nuoruudessani olisi tullut kysymykseenkään.” ;) Erään ystäväni kanssa kehitimmekin ohimennen tämän viikon sunnuntaidebattiaiheen:
Missä menee mukautumisen ja muuttumisen raja?
Toisin sanoen mikä kristillisen nuorisokulttuurin muutoksessa on toivottavaa uudistumista ja mikä taas maailman menoon mukautumista? Missä asioissa olemme olleet vain liian tiukkapipoisia tai väärässä ja missä taas ollaan tätä nykyä liiankin maallistuneita? Keskustelun ei tarvitse liikkua vain jo osittain käsiteltyjen musiikin ja alkoholin maailmassa, vaan ihan yleisellä tasolla.
On taas uuden sunnuntaidebatin aika, näin talviloman kynnyksellä. Tämä aihe on muuten osallistuvan yleisön ehdottama. :)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous antoi viikolla “selkeän äänen” ja 
Jälleen ollaan sunnuntaidebatissa ikuisuuskysymysten äärellä:
Tämän viikon sunnuntaidebatissa käännämme katseemme jälleen pastoreihin, noihin suloisiin kirkkokansan kynttilöihin ja jordanissa seisojiin. Viikon aihepiirinä on raha ja kysymys kuuluu:
