Vaikka olenkin kesällä normaalipalkkaiseen työhön päästyäni melkein siirtynyt kulutustottumuksiltani minimalistisesta tavoitteesta maksimalismiin, olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäinen on jälkimmäistä parempi. Mitä vähemmän omistamme, sitä vähemmän omaisuutemme omistaa meidät.
Vuoden takainen sadan tavaran hankkeeni ei ihan onnistunut, mutta paljon ei enää tavoitteesta puuttunut. Sittemmin mm. pukupakko uudessa työssä on laittanut vaatekaappia sen verran uusiksi, että ollaan palattu lähtöruudun kautta kohti ääretöntä ja sen yli. Toki paljon on jälleen kaapissa tavaraa, jota ei tule käytettyä ollenkaan, joten muuton yhteydessä on taas hyvä hetki tehdä inventaariota ja lahjoittaa eteenpäin tai heittää pois tarpeetonta. Tähän asti olemmekin muuttaneet vähintään kahden vuoden välein ja aina on löytynyt varastoista hämmästyttävän paljon hävitettävää tavaraa.
Mitä tarpeetonta tavaraa sinulle on kertynyt? Oletko kokeillut, miten vapauttavaa on päästä turhasta rojusta eroon? Suosittelen kaikille henkisen “muuttokuorman” tekemistä säännöllisesti: ala tehdä listaa asioista, joita oikeasti tarvitset ja käytät päivittäin. Mieti, mitä ehdottomasti ottaisit mukaan, jos muuttaisit vaikkapa toiselle puolelle maapalloa? Mistä olisit valmis luopumaan?
Seuraavan kerran, kun lähdet shoppailemaan lisää omaisuutta, pysähdy hetkeksi ja mieti motiivejasi hankinnoillesi. Tarvitsetko oikeasti kolmet lenkkarit tai uusimman teknisen vempeleen, vai haluatko vain saada sen. Ja jos haluat, niin miksi? Koetko hyvänolon-, turvallisuuden- tai hyväksynnän tunteita, kun saat ostaa jotain uutta? Mistä se mahdollisesti kertoo?
Jos luopuminen tuntuu haastavalta, aloita vaikka kokeilemalla kuukauden dieettiä siten, että saat ostaa jotain uutta vain, jos samalla hävität kaksi vanhaa tavaraa.


Järjestimme vaimon kanssa muutama viikko sitten myynnissä olevaa kotiamme ensimmäistä asuntonäyttöä varten ja siivosimmekin hieman tavallista paremmin. Lapset touhusivat ulkona ja me hääräsimme sisällä nopeasti mutta tehokkaasti. Kun kaikki oli suunnilleen paikoillaan ja paperipinot yms. sedimentoituneet kasat pöytien nurkilta purettu tai piilotettu kaappeihin, suorastaan hämmästyimme miten viihtyisää ja tilavan näköistä meillä olikaan. Tuli aivan sääli myydä kotiamme pois.